O(log(tq))   

Syksyn puolessa välin lupasin tekeväni 10 biisiä joululoman alkuun mennessä. Flunssa ja suolistotulehdus iskivät sopivasti juuri ennen deadlinea ja suunniteltu itsenäisyyspäivän sävellyssessio jäi pitämättä. Tänään tuli vihdoin tartuttua härkää sarvista ja tekaistua viimoinen puuttuva biisi kasaan. Voi hyvin olla, että pari uutta syntyy vielä uunnavuonna, jos ja kun.

Pistänen ämpärit huomenna eteenpäin myös projektin mahdolliselle uudelle abduktoidulle. Sikäli kun vastaanottaja ei juokse karkuun kauhusta. Kyllähän se hieman kylmää ja on kylmännyt laittaa omia sävellyksiään eteenpäin asianosaisille. Varsinkin kun kaikki demot on semmoisia ensimmäisiä raakamietintöjä, joita ei ole harkittu yhtään, räiskitty vaan menemään.

No, mikä ei tapa, vahvistaa.

Tänä vuonna olen:

• täyttänyt 32 vuotta,
• saanut vakinaisen työpaikan ja jättänyt yliopistopestit toivottavasti ikuisesti taakseni,
• solminut levytyssopimuksen ja levyttänyt debyyttialbumin (molemmat yhdessä bändini kanssa toki),
• opiskellut soitinrakennusta ja
• istunut paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen hallituksessa ja aktivoitunut eläinsuojeluyhdistysten liitossa.

Elämä hyvä.

1) Bändihommilla ei ansaitse rahaa. Päin vastoin. Rahaa menee niin ettei piisaakaan, niin omaa, lainattua kuin muutenkin hankittua. Häviävän pienestä osasta bändejä tulee sellaisia maailmanluokan staroja, että limusiinit kulkevat ja samppista juodaan lounaaksi. Jos siis haluat muusikoksi korkean elintason toivossa, unohda koko juttu.

2) Bändihommat eivät takaa kovan jätkän mainetta. Häviävän pienestä osasta bändejä tulee sellaisia maailmanluokan staroja, että limusiinit kulkevat ja vähäpukeiset naiset tappelevat verissä päin saadakseen ottaa poskeen. Vaikka se naamataulu onkin helpompi saada Rumban kanteen kuin elättää itsensä bändihommilla, ei se silti nyt niin itsestään selvää ole. Todennäköisemmin pärstäsi löytyy jonkun ruttuisen fanzinen sisäsivuilta oikolukemattoman pikkujutun yhteydestä.

3) Bändihommiin liittyy jumalaton määrä kaikensorttista säätöä ja sählinkiä. Jo pelkän treenikämpän hankkiminen ja säilyttäminen voi olla ison työn takana. Mitä pidemmälle bändisi kanssa edistyt, sen enemmän duunia riittää. Jos siis jo treeniksen vuokran maksaminen ajallaan on haastava toiminto, kannattaa harkita kahdesti sitä, ryhtyäkö esimerkiksi levyn tekoon vaiko ei.

4) Kusipää on kusipää vaikka voilla paistaisi. Jos tyyppi ottaa kaikkia päähän jo niissä parituntisissa treeneissä kerran viikossa, on kiertue saman tyypin kanssa taatusti helvettiä. Hyvin harvalla on niin verrattomat musiikilliset avut, että ne korvaavat luonnevikaisuuden. Juu, ja kärvistellä ei kannata edes sen työllä ja vaivalla hankitun treeniksen vuoksi - riittävän luonnevikainen tapaus kusettaa senkin sinulta ja nauraa vielä päälle. Bändi on sekin eräänlainen ihmissuhde, joten ne bändikaverit kannattaa valita sitä silmällä pitäen.

5) Niin, bändi on todellakin ihmissuhde. Siinä on aina useampi osapuoli. Jos oma napa on se tärkein, paras ja kaunein asia maailmassa ja yhteistyökyky on miinuksen puolella, yhteissoitto ei ole sinua varten. Keskity mieluummin soolouraan jo nuoresta pitäen. Teet näin luultavasti useamman ihmisen onnelliseksi.

6) Absoluuttinen totuus on, että mitä paremmin tuntuu menevän, sen enemmän tavaraa odottelee tuulettimen päällä sen käynnistymistä. Varmaa on, että siinä vaiheessa kun se maailma on just melkein valloitettu, joku bändikavereistasi alkaa miettimään, motivoisiko vaipanvaihto sittenkin enemmän kuin ne iänikuiset soittohommat. Jos olet huono kohtaamaan pettymyksiä, bänditouhut eivät ole sinua varten. Lainatakseni erästä nimettömäksi jäävää sankaria: “Vittu, kun pitää soittaa jossain vitun bändissä.” Niinpä.

Ihmisen mahassa on jotain. Semmoista kovin kivuliasta. Heiluttelivat tänään nenän edessä sanaa sappi, mutta katsotaan nyt mitä ultra sanoo. Jos nyt kuitenkin katoan maailmankartalta joiksikin päiviksi, olen luultavimmin sairaalassa.

Ei sillä, yritän kovasti uskoa siihen, että jos mahdollisimman monessa paikassa asiasta huutelen, oliskin vaan ohimenevä juttu ja ei tartteis.