O(log(tq))   

Tiitiäiset, kuusiviikkoiset orpopennut, muuttivat meille vierihoitoon perjantaina. Nyt talo on täynnä viipellystä, töminää ja piipitystä. Isot kissat ovat ihmeissään. Porkkana vuoroin sähisee, vuoroin pesee pentuja. Konsta haluaisi leikkiä, eikä ymmärrä miksei pikkuisia saa kurittaa samaan malliin kuin isoja kissoja. Hiski ja Kalle ovat varovaisen kiinnostuneita. Toivon mukaan kaikki tottuvat tilanteeseen ennen kuin työhuoneeni alkaa käydä pennuille liian pieneksi.

Juu, ja Tiitiäiset, työnimiltään Aleksei (takana) ja Slava (edessä) etsivät hyvää rakastavaa yhteistä kotia, jonne voisivat muuttaa, kunhan pentuiän madotukset, rokotukset ja kastrointi ovat ohitse.

Edit: Tässä hieman skaalaa koosta.

Lähestulkoon nelitoistatuntiseksi venähtänyt nakki Conissa oli allekirjoittaneelle hieman liikaa. Nyt suurten ihmislaumojen aiheuttama ahdistus on taas siinä huipussa, ettei minkäänsorttiseen sosiaalisuuteen kykene, vaikka kaadot ja sensemmoiset ovat edessä. Harmi sinällään.

Ei sillä, ihmislaumojen keskellä on aina kovin opettavaista olla. Muistaa sen, mitä erakoituessa unohtaa: kaikkia on mahdotonta miellyttää. Ja mitä hyvänsä teetkin, paskaa tulee joka tapauksessa niskaan jostain suunnasta, välillä ansaitusti, välillä ei.

Onneksi on loma, vaikkakin lyhyt. Saa erakoitua taas rauhassa.