Budjettiehdotukseni sai ranskanmaalta tyrmäyksen mutta soppariluonnosta on kuulemma tulossa lähiaikoina. Odotan millä hinnalla lafka olettaa meidän tekevän kansainväliseen levitykseen kelpaavaa äänenlaatua.
Poko oli lähestynyt meitä myös postikortitse. Ei aivan sovittu heidän pirtaansa, kuulemma, mutta keikkaa olisivat tulossa katsomaan, kunhan semmoista siunaantuu.
Että semmoista rokkirintamalta.
Enpä aavistanut edellistä postausta kirjoittaessani, että jatkoa seuraisi näin pian. Nimittäin. Mainittu ranskalainen moguli vastasi allekirjoittaneen mailiin, ei suinkaan kertoen haluamaansa formaattia raakamiksauksille, vaan ilmoittamalla, että ihan näin oikeasti haluaisi meidät talliinsa, ja ei niitä muita demoja nyt oikeastaan tarvita.
Arvatenkin olen melkolailla hämmentynyt, samoin kuin muutkin bändin jäsenet. Kun, ei nykymaailmassa enää kiinnitetä bändejä yhden biisin perusteella. Väistämättä skeptinen mieleni onnistuu keksimään vain kaksi perustelua moiselle toiminalle: 1) äärimmäinen epärehellisyys (kuvittelee löytäneensä helposti kusetettavia yksilöitä) tai 2) äärimmäinen kilahtaminen yhteen biisiin (ja on silleen vilpittömän innostunut eikä halua, että kukaan nappaa bändiä nenän alta myöhemmin).
Mieli tekisi juosta ympyrää ja heiluttaa käsiä. Mielellään korvien päällä samalla kun huutaa “laalaalaalaalaa”. Olin varautunut henkisesti siihen, että nyt sitten puhallellaan muniin huhtikuun loppupuolelle asti, minkä jälkeen sitten vasta tarvitsee ajatella oikeasti yhtään mitään bisnesasioita. Sen sijaan pitäisi ensi yön aikana kokea äkkiviisastuminen ja oppia bisneskommunikaation ABC, jotta osaisi vastata mailiin kohteliaan kiinnostuneesti, mutta ei liian innokkaasti. Ja ennen kaikkea siten, ettei lupaa yhtään mitään. Huomenna otan ja printtaan vihdoin Muusikkojen liiton jäsenhakemuskaavakkeen. Ja etsin ne vaaditut kaksi suosittelijaa.
Pas de panique.
Eipä ole kauheasti kerennyt ihmislapsi tekemään muuta kuin käymään töissä ja hoitamaan kaikenmaailman keskeneräisiä asioita (paperia, bändin markkinointia). Välillä on tuntunut, ettei tästä levynteosta tule mitään ja persnettoa tulee jäämään tuhansia euroja. Kumma kuitenkin on, että yksikin positiivinen kommentti voi pelastaa päivän. Nimittäin.
Tässä alkuviikosta meitä oli lähestynyt erään tässä genressä suuren ranskalaisen levy-yhtiön johtaja. Harmillisesti kaksi ensimmäistä mailia olivat jääneet allekirjoittaneen yliherkän spämmifiltterin (d-näppäin) alle (hei haloo, kuka lähettää nykypäivänä asiamaileja tyhjällä otsikolla…). Eilen tuli sitten kolmas maili, jossa kyseltiin, että ollaanko me saatu edellisiä maileja. Kaivelin sitten yöllä kotiintultuani bändin varsinaista kontaktimailiboksia ja sieltähän ne löytyivät. Ensimmäisessä kehuttiin promoa ja sanottiin, että lisää materiaalia olisi kiva saada ja toisessa kehuttiin promoa vielä paljon lisää.
Nottatuota. Kyllähän se hivelee kun tuon tason levy-yhtiöstä kehutaan, ja vieläpä erikseen kysellään perään kun heti ei kuulu vastausta. Ei, en näe vielä meitä maailman huipulla ja silleen, enkä missään nimessä pidä mitään levytyssoppariakaan itsestäänselvänä. Kaikki kuitenkin ratkaistaan vasta siinä vaiheessa kun olemme tuupanneet yhtiöön uudelle levylle valmistuvia muutamia raakamiksauksia tai ehkä vasta kun koko levy on valmis ja levityskunnossa. Mutta, on tää nyt silti aika helvetin iso juttu, jo tää yhteydenotto pelkästään - jokainen voi kuvitella miten älyttömän paljon kansainväliset levy-yhtiöt saa promomateriaalia sopparinnälkäisiltä bändeiltä, päivittäin.
Mieli tekisi vielä hehkutella paljon lisääkin, mutta kaikki olennainen taisi tulla jo sanotuksi. Pitäkäätten siis peukkuja.