Kutsumattomia vieraita
Kävin katsomassa Kansallisteatterin ohjelmistossa pyörivän musiikkinäytelmän Kutsumattomia vieraita. En oikeastaan tiennyt mitä odottaa, koska edellisestä (musiikki)teatterikäynnistä on jo jonkin verran aikaa. Ja juttunen kuului Saliäänentoisto-kurssiin, joten en ollut itse sitä valinnut. Näytelmän ensimmäinen puoliaika yllätti positiivisesti: juoni eteni mallikkaasti ja musiikkinumerot tukivat näytelmän kulkua. Niinpä odotinkin paljon toiselta puoliajalta, etenkin kun kurssin opettaja oli kertonut sen olevan “tiiviimpi” kuin ensimmäisen. Valitettavasti toinen puoliaika oli kuitenkin suomalaista musiikkiteatteria pahimmillaan: ylipitkäksi venytetty “pari tyyppiä on kännissä ja muita hävettää” -kohtaus, juoneen ja tilanteeseen sopimattomia, väkinäisen oloisia laulunumeroita ja täysin mitäänsanomatonta kerrontaa, jolla ei tuntunut olevan muuta tehtävää kuin venyttää näytelmän kestoa. Pettymys ei ehkä olisi ollut aivan niin suuri, ellei ensimmäinen puoliaika olisi ollut niin toisesta maailmasta laadullisesti. Nyt jäi sellainen olo, että saa kulua taas jonkinmoinen aika, ennen kuin uskaltaudun uudelleen (musiikki)teatteriin.
Niin, se saliääni. Se toimi kyllä, onneksi.