O(log(tq))   

Nyt kun asiasta on kerrottu sekä viralliselle että operatiiviselle esimiehelle, voinen sanoa sen täälläkin: vaihdan työpaikkaa vuoden vaihteessa. Olen kaikenlaisessa ressissä ja uupumuksessa saavuttanut sen lakipisteen, jossa pitää joko hakea (ja näillä oireilla semmoista varmasti myös saisi) sairaslomaa tai vaihtaa ympäristöä. Ja koska nyt vaan olen omituinen ja saisin kauheita omantunnontuskia sairaslomailusta (älä kysy), vaihdan mieluummin sitä ympäristöä.

Kyseessä on vuoden pesti paikassa, jossa saan hyödyntää tätä erityisalaosaamistani (edelleenkin, mitä?). Eli pääsen ihan oikeasti kehittämään musiikinhakupalvelua, vaikkakin semmoiseen hieman epästandardimpaan ympäristöön. Jo pelkkä asian ajattelu saa aikaan semmoista toivottua kiihdytystä aivonystyröissä ja uusia tutkimusaiheita pullahtelee mieleen aivan itsestään. Eli, en minä varsinaisesti luovuta, kunhan vain kokeilen, olisiko tutkimuksen teko oikeasti kivempaa harrastuksena kuin päivätyönä.

Asiaan liittyen, lupasin toimittaa lisurin pois päiväjärjestyksestä aikataululla asap, jotta ei laitoksellekaan jäisi paha mieli. Tiedossa on siis pitkiä kirjoituspäiviä, ennen kuin vuoden loppu häämöttää.

..satoi kuulemma lunta ja allekirjoittanut leikeltiin tähän maailmaan.

..että puhuttais siitä joulusta vasta joulukuussa. Jooko?

Tullessani eilen laitokselle odotteli postilaatikossa mukava yllätys: tekijänkappaleet Musiikin suunta -lehdestä, jossa myös allekirjoittaneella oli artikkeli. Kyseessähän ei nyt ole mikään superhyperkertoimilla varustettu kansainvälinen huippututkimusta julkaiseva lehti vaan kotimainen, Suomen Etnomusikologisen Seuran julkaisu, joka ei käytä referee-käytäntöä, toisin sanoen siis beevitonen. Olen kuitenkin siinä mielessä omituinen, etten jaksa piitata noista kertoimista ja sensemmoisista - itseasiassa tykkään enemmän kirjoitella yleishyödyllisiä artikkeleita mitä omituisemmista aiheista lehtiin, jotka eivät julkaisuluetteloani nimeksikään kiillota. Olkoon se nyt sitten vaikka sitä yhteiskunnallista vaikuttamista, mitä aina välillä peräänkuulutetaan.

Rumpalismi

Täydellinen kyvyttömyys olla hetkeäkään hiljaa. Rumpalismiin taipuvalle henkilölle kelpaavat äänilähteeksi niin oma keho kuin kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin pinnat sekä esineet, joiden äänenvoimakkuustaso vaihtelee rumpalismin asteesta riippuen (yleensä voimakkaasta rumpalismista kärsivillä henkilöillä on jonkinasteinen kuulovaurio, joka pahenee rumpalismin asteen myötä).

Kitarismi

Pakonomainen tarve nostaa potenssia soittamalla ylipitkiä sooloja, jotka ovat teknisesti näyttäviä mutta eivät sovi kokonaisuuteen millään tapaa. Kitarismia voi esiintyä myös muilla soittimilla, mutta tyypillisimmillään kitarismia harjoittavat juuri kitaristit.

Kitaristit

1) Sävellä biiseihiin tulevat soolot valmiiksi jo ennen studioon tuloa ja opettele myös soittamaan ne kunnolla. Edelleenkään sitä studion setää tai tätiä harvoin kiinnostaa auttaa sen soolon sävellystyössä - kyllä se nyt vaan on ihan sinun itsesi vastuulla.

2) Mieti kullekin demolle tulevalle biisille sopiva komppisoundi ja soolosoundi. Yleensä komppiin sopii parhaiten jonkin yksinkertainen mutta riittävän jämäkkä soundi. Soolossa voi sitten käytellä erilaisia efektejä enemmänkin. Mallintavat vahvistimet ovat usein ns. huono idea, vaikka kyllä niilläkin kelvollista jälkeä on aikaan saatu. Varaudu tuplaamaan, tuplaamaan ja tuplaamaan, mielellään hieman erilaisilla mutta riittävän samankaltaisilla soundeilla ja etsi sopivia soundeja jo valmiiksi. Vaihtoehtoisesti kannattaa olla känisemättä liian ohuista soundeista.

3) Jos soitto on munatonta jo lähtökohtaisesti, tulee se kuulostamaan siltä myös lopputuotteessa. Jämäkkä soitto vaatii harjoittelua - leikkaaliimaamisella sitä harvoin saavutetaan (eikä se ole tarkoituksenmukaista muutenkaan).

4) Opettele soittamaan biisit yhteen basistin ja muiden kitaristien kanssa. Ennen kaikkea tsekatkaa, että varmasti soitatte samoja tahi yhteensopivia sointuja/soinnunääniä.

5) Opettele käyttämään sitä viritysmittaria. Ei se edelleenkään ole kovin vaikeaa.

6) Ne kaljat kannattaa juoda vasta sitten kun kitarat on saatu purkkiin, ainakin enemmissä määrin.

Olen pitänyt digitaalista hiljaiseloa jonkin aikaa. Syynä oli Kanadanreissu, josta palailin muutama päivä sitten. Ja jetlag jatkuu edelleen. Sääliksi käy miestä, joka lähti eilisaamuna Intiaan, ihan kun tässä ei olisi jo muutenkin reissattu tarpeeksi.

Matkakohteena tällä kertaa oli Victoria, Nanaimo ja Vancouver. Victoriassa järjestettiin tuttu ja turvallinen ISMIR, johon osallistuin tällä kertaa MIREX-kilpailun merkeissä. Ei sillä, MIREX-paneeli oli aika lailla yhden miehen show ja pettymys sinällään. Mutta uskoisin jotain hyödyllistä kuitenkin poikineen reissusta. Victoriasta siirryimme Nanaimoon, jossa haastattelin erästä CaPE-musikanttia ja Nanaimosta sitten edelleen Vancouveriin lisähaastattelujen pariin. Aikaa olisi periaatteessa jäänyt turisteiluunkin, mutta brittikolleegalta omittu flunssa kaatoi sängynpohjalle jo konferenssitorstaina ja äityi sitten toisella viikolla geneeriseksi hengitystietulehdukseksi, joka piti yllä semmoista 38 asteen kuumetta koko viikon ajan. Nyt on sitten antibiootit päällä.

Seuraava ISMIR olisi tarkoitus tapahtua Wienissä. Voi olla, etten pääse siihen osallistumaan mutta paperin ajattelin laittaa sisälle joka tapauksessa. Muutamakin aihe-ehdokas olisi tässä mielessä, kunhan saisi vihdoin sen ikuisuuksia roikkuneen lehtiartikkelin matkaan.

Nykypäivänä ei riitä se, että tekee hyvän biisin ja saattaa sen maan mahtavien kuultavaksi. Ei. Nykypäivänä pitää osata promotoida itseään erinäisin tavoin ja vakuuttaa maan mahtavat, että sen lisäksi, että biisinteko- ja performanssipuoli on hallussa, on myös fiksu, filmaattinen ja suosittu. Sinälläänhän tämä on hyvin ymmärrettävää - eivät ne maan, eikä edes ulkomaan mahtavat halua ottaa taloudellista riskiä bändin kanssa, jonka myynti on epävarmalla pohjalla. Niinpä promotiota on tehtävä niin että hiki valuu.

Ensiksi uudistimme kotisivut, jotka kieltämättä kaipasivatkin uudistamista, ja otatimme roppakaupalla valokuvia ja sensemmoista. Nyt basisti, se laulava versio, on laatinut visuaalisesti näyttävän oheisläpyskän levy-yhtiöille lähetettävään infopakettiin. Koska maailma muuttuu ja bändien on muututtava maailman mukana, laadin meille eilisiltana myös MySpace-sivut, joita muutama ulkomaalainen kaveri lupasi mainostaa eteenpäin. Ja koska kaikkihan on kiinni siitä, että joku huomaa juuri sinut niiden kiljoonien bändien seasta MySpacesta, olen aloittanut hektisen ruinaamisen, että jokainen ja ikinen lisäävät meidät kaverilistaansa.

Niin että ihmehän se nyt on, jos ei kohta kylvetä kultakasoissa ja esiinnytä stadioneille ympäri maailmaa eiks? Joo ei, promotion palkkana nykypäivänä voi olla levyn tai kahden diili, jos hyvin käy. Useimmille ei käy hyvin ja tuloksena on vanheneminen sen ikioman kellaribändin kanssa, kun se tulevaisuuden myyntipotentiaali ei vaan yksinkertaisesti vakuuta ketään. Eli. Lienee parasta, että ryhdyn hektiselle laihdutuskuurille ja nielen ylpeyteni sen lateksikorsettiasian suhteen. Tisseillä kun sitä musiikkia on ennenkin myyty.

(Juu ei.)

- Siljan pipo ystävän vauvalle, lankana Drops Alpaca, violetti ja vaaleanpunainen
- Liisan Lilja isoäitille, lankana Drops Alpaca, petrooli
- Perusvillasukat, naisten koko, T&T:n haastekeräys