Janka's log

Hyvää johtamista

[ Posted by Janka Tue, 04 Nov 2008 17:49:25 GMT ]

MedOne on yritys, joka kuvailee itseään näin:

>Päätuotteitamme ovat perusterveydenhuollon palvelukokonaisuudet, päivystyspalvelut sekä vanhusten palveluasuminen. Tuotamme myös terveydenhuoltoalan henkilöstöpalveluita.

>Asiakkainamme on yli 360 kuntaa, sairaanhoitopiiriä ja lääkäriasemaa. MedOne-konsernin liikevaihto vuonna 2007 ylitti 100 miljoonaa euroa.

2007 verotietojen (ks. esim HS) mukaan MedOnen perustaja ja toimitusjohtaja Pertti Karjalainen ansaitsi viime vuonna pääomatuloina 22,3 miljoonaa euroa, siirtyen näin sijalle neljä sijalta 229 Suomen eniten pääomatuloja ansaitsevien listalla.

Jokainen voi nyt ihan kotonaan miettiä, jotta 1) oliko tämä se, mihin tarkoitti verorahojaan käytettävän viime kerroilla äänestäessään, ja 2) onko ihan oikeasti niin, että yksityistäminen tekee palvelut hinnaltaan kilpailukykyisiksi.

Toki voi olla niin, kuten kaveri ehdotti, että Pertti Karjalainen osaa johtaa niin hyvin, että kaikki tulee halvemmaksi vaikka hän saakin tällaiset tulot. Myös sen todennäköisyyden pohtiminen jätetään harjoitustehtäväksi.

(Selvennettäköön, että en varsinaisesti syytä ylläkuvatusta P. Karjalaista itseään.)

Posted in Sama suomeksi | Tags ei näin, terveydenhuolto, yhteiskunta | 6 comments

Losing my religion, osa II: Mystiset kokemukseni

[ Posted by Janka Fri, 31 Oct 2008 13:44:20 GMT ]

Sanottakoon nyt vaikka tässä vaiheessa näitä kirjoituksia, että minulla on niin sanottu “tieteellinen” maailmankuva: en usko jumaliin, kummituksiin, ihmisten kanssa kommunikoiviin suurisilmäisiin ulkoavaruuden olioihin, keijuihin, joulupukkiin, selvännäkijöihin, astrologiaan, suureen spaghettihirviöön enkä siihen proverbiaaliseen vaaleanpunaiseen yksisarviseen jääkaapin takana. Hyvin paljon tarkemmin sanottuna en usko mihinkään sellaiseen maailmanselitykseen, joka kuvittelee tietävänsä miten maailma toimii pystymättä selittämään mihin kyseinen tieto perustuu, käyttämättä jotakuta tai kaikkia neljää perusteluista “ihanvarmana, itte näin!”, “sisäinen varmuus”, “yhes kirjassa luki”, tai “on ollut tapana”.

Sen sijaan uskon kyllä, että ihmisillä on “hengellisiä” kokemuksia, ja kokemuksia joita ei voi tai on vaikea selittää. Vastustan ainoastaan sitä, että näistä kokemuksista vedetään pitkällemeneviä johtopäätöksiä maailmankaikkeuden luonteesta.

Se siitä disclaimerista. Asiaan.

Minulle on elämäni aikana ollut yksi mystinen kokemus, jota edelleen on vaikea selittää. Se tapahtui ollessani peruskouluikäinen, tarkkaa ikää en muista. Olin kaverini kanssa kaupungilla, ja keksimme että haluamme ehdottomasti vuokrata illaksi erään videon, joka sillä hetkellä oli meille erittäin tärkeä sillä tavalla kuin tietyt tarinat, kirjat, elokuvat, jne, voivat pikkutytöille nousta erittäin tärkeiksi. (Jos muistan oikein, tuossa vaiheessa oli kyse Tähtien Sodasta. Saatan kuitenkin sotkea asioita.) Ongelma oli se, että ilkeä videovuokraamo kieltäytyi vuokraamasta tätä meille, koska emme olleet täyttäneet jotain maagista ikävuotta. Pohdimme juuri tätä silloin suunnattomalta (oikeasti!) tuntuvaa pulmaa Suomalaisen kirjakaupan kulmalla, kun Mystinen Kokemus tapahtui.

Yhtäkkiä maailma muuttui silmissäni kauttaaltaan keltaiseksi. En tarkoita, että en olisi nähnyt muuta kuin keltaista väriä; näin ihan normaalisti, mutta kaikessa oli keltainen sävy, ikään kuin maailma olisi kuvattu keltaisen filtterin läpi. Samaan aikaan minut valtasi aivan suunnaton sisäinen varmuus siitä, että tämä edellämainittu Ongelmistani Suurin ratkeaa, jos säntäämme nyt aivan samantien Akateemiseen kirjakauppaan. Tartuin ystävääni kädestä ja juoksimme sinne. En muista vastusteliko hän enkä juuri muutakaan juoksusta. Noin kymmentä metriä ennen Akateemisen ovea olo hävisi. Kirjakaupasta ei löytynyt asialle selitystä, eikä videota saatu vuokratuksi. Mielenmalttini ei ollut riittänyt panemaan merkille mystisen kokemuksen alkuaikaa, mutta sen hävittyä jo siinä vaiheessa kehittynyt tieteellinen mieleni pisti kellonajan mieleen.

Jälkikäteen – samana iltana ruokapöydässä – kävi kuitenkin sattumalta ilmi, että isäni oli täsmälleen samaan aikaan ollut Akateemisen kirjakaupan jonossa, ja poistumisajakseen kaupasta parkkihalliin hän antoi täsmälleen sen kellonajan, jolloin Mystinen Kokemus päättyi.

Minulla ei ole aavistustakaan mitä tapahtui. Työhypoteesini oman maailmankuvani puitteissa on, että isäni oli päättänyt kirjakauppareissustaan jo aamulla, ja olin sattumalta kuullut sen, ja aivoni jossain omituisessa hyperkonnektiivisuuden tilassa, etsiessäni kuumeisesti ratkaisua Polttavaan Ongelmaan vetivät yhteyden tämän ja hänen tavallisen työaikansa loppumisen välille ilman sen yhteyden tulemista tietoisuuteen. Tätä lienee valitettavasti mahdoton todentaa jälkikäteen – mutta en ihmettele, jos ihmiset tuollaista koettuaan alkavat uskoa vaikka mihin mystisiin voimiin. (Keltainen väri liittyisi tässä selityksessä värinäön vääristymiseen aivojen toimiessa tavallisesta poikkeavalla tavalla.)

Tuon yhden todella mystisen kokemuksen lisäksi minulla on paljonkin arkisia kokemuksia, joita epäilemättä voisi nimittää “hengellisiksi”, jos olisi sinnepäin kallellaan. Sellaisia hetkiä, jolloin tuntuu, että tavoittaa jotain oleellista maailmasta, ja on samaan aikaan todella ‘itse’ että yhtä kaiken muun kanssa, hetkiä jotka ovat samaan aikaan riipaisevan merkityksettömiä ja ainutkertaisia. Enimmäkseen näitä tulee luonnossa. Kirkoissa on usein – epäilemättä tarkoituksella – samanlainen tunnelma. Niitä voi joskus jakaa ihmisten kanssa, mutta harvoin verbaalisesti. Vain toisten läsnäolevien katse ja silmien hymy voi kertoa, että jokin kosketti heitäkin. Enkä yhtään ihmettele, jos ihmiset tällaista koettuaan alkavat uskoa “Jumalan koskettaneen” heitä, tai melkein valaistuneensa, tai mitä milloinkin.

Posted in Sama suomeksi | Tags Losing my religion, uskonto | 5 comments

Same old story

[ Posted by Janka Wed, 29 Oct 2008 11:34:28 GMT ]

every man is an unlucky lover forever trusting her to change and stay

fitful and brief are the visits of true happiness

Posted in Plain English | Tags runot | 1 comment

Losing my religion, osa I: Kerran usko lapsuuden

[ Posted by Janka Fri, 24 Oct 2008 08:55:55 GMT ]

Nimimerkki Punainen Nörtti kirjoittaa tuolla interwebissä varsin avoimesti psykoosikokemuksestaan. Tämäntapaisia kirjoituksia toivoisin voivani lukea enemmänkin. Kirjoitussarjan lopussa Nörtti haastaa kaikki sen kokonaan lukeneet kirjoittamaan vastaavan sarjan jostain itselleen henkilökohtaisesta aiheesta. Tämä on se sarja. Kirjoitan uskonnosta. Ateistina, eikö ole hullua?

Lapsuudenkodissani ei juurikaan oltu uskonnollisia, eikä uskonnosta puhuttu. Molemmat vanhempani kuuluvat (tietääkseni edelleen) evankelisluterilaiseen valtakirkkoomme. Käsityksekseni on jäänyt, että isälläni on syystä jota en tiedä vihamielinen suhtautuminen joko uskontoihin yleensä tai sitten omaan uskontoonsa erityisesti (tai molempia), ja että äitini on hiljaisesti uskova paitsi luterilaisen kirkon jäsenenä niin myös kaikenlaiseen new age -hömppään suuntautuen. Heidän välillään tuntuu vallitsevan jo ennen syntymääni solmittu sanaton sopimus siitä, että näistä asioista ei sitten enää puhuta, eikä kukaan saa painostaa ketään mihinkään. Kun muutenkin kulttuurimme on (verrattuna vaikkapa amerikkalaiseen) kovasti sitä mieltä, että uskonto on ihmisen henkilökohtainen asia, sopimaton yleisesti toitotettavaksi, tämä on se asenne jonka olen oppinut: uskonto saa olla, mutta se on kohteliasta pitää itsellään. Samoin uskonto saa olla olematta, mutta muiden pitää silti antaa puuhastella omiaan.

Lapsena jouduin pyhäkouluun. Minulle on vähän epäselvää miten siinä niin kävi, mutta epämääräinen muistikuvani on, että pikkusisko ja minä itse sinne halusimme. Kun kävi reippaasti sai tarran pahvitauluun. Lempparini oli sellainen niittytaulu mihin laitettiin lampaan kuva paimenen viereen. Oli myös sellainen mihin laitettiin pieniä punaisia ympyrätarroja olemaan omenoita puissa. Taulut korvautuivat jossain vaiheella vihkoilla, joihin sai liimatun raamattuaiheisen kuvan ja ohjaajan kirjoittaman raamatunlauseen. Joskus pyhäkoulussa oli nukketeatteria raamatunkertomuksista—ei hajuakaan kuka niitä esitti. (Muistan ala-asteen uskontotunnilla ihmetelleeni miksi niitä samoja juttuja pitää vielä koulussa lukea kirjasta.) Juuri muuta en sieltä muista.

Kesällä oli maalla vanhan mummon pitämänä toisenlaista pyhäkoulua, jossa veisattiin virsikirjasta ja opeteltiin ulkoa raamatunlauseita. Tykkäsin ulkoaopettelusta. Siitä en tykännyt, että tarroja ei saanut, vaikka tämä pyhäkoulu oli sentään ihan kunnollista työtä eikä semmosta leikkiä ja laulua, josta kesän kaupungissa viettävät lapset kerkesivät kerätä vaikka kuinka monta tarraa.

Jossain vaiheessa alkavaa ala-asteikääni olin syvästi uskonnollinen. Luullakseni tähän oli suuresti vaikuttamassa luokkatoverini, jolla oli kotonaan joku lasten raamattukirjasarja ja jonka mielestä suurinta hupia oli lukea sitä ja keskustella jumalisia. Se oli minustakin ihan kivaa, joten tulimme hyvin toimeen. Muistan kyllä vakavasti epäilleeni ystäväni väitettä, että Jumala noin vain kuivattaa ihmisten käsiä käppyröiksi jos he ovat pahoja, ja niin pois päin. Mutta kirjassa kerrottiin niin jollekulle käyneen. (Pisteet sille, joka tunnistaa raamatunkohdan.) Pyysin äidiltäni samanlaista kirjasarjaa, koska tykkäsin tarinoista ja koska kaveri oli vakuuttanut että sen lukeminen oli sielulleni autuudeksi, mutta tässä vaiheessa äidin oma jumalisuus ilmeisesti ei enää riittänyt. Kirjan ostamisen sijaan hän saattoi jopa soittaa kyseisen kaverin vanhemmille ja kysyi mitä ihmettä siellä oikein käännytetään lapsia—ainakin hän uhkasi moisella.

Ihan varmasti tiedän, että hän keskusteli samasta asiasta ala-asteen vanhempainillassa luettuaan joitain kirjoja, joita olin saanut koulusta lainaksi. 3.-6. luokkien opettajani oli syvästi uskonnollinen, rukoilututti lapsia joka aamu, ja käytti hyvällisen osan kaikista tunneista vetäen Jeesuksen mukaan kuvioihin niin matematiikassa kuin piirustuksessakin. Tämä näkyi myös luokkakirjaston valikoimassa. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi näihin aikoin pyhäkoulussa käyminen kuitenkin lakkasi olemasta sosiaalisesti hyväksyttävää ja muuttui lapselliseksi. Seurakunnan työntekijät taisivat tehdä jonkun yrityksen saada meitä pysymään kuvioissa järjestämällä erityisiä “nuorten iltoja”, mutta se ei muistaakseni kestänyt pitkään. Uskonto oli out.

En muista täsmälleen miten ja miksi lakkasin olemasta uskonnollinen. Joka tapauksessa se tapahtui jo rippikouluikään mennessä—siitä seuraavissa osissa.

Posted in Sama suomeksi | Tags Losing my religion, uskonto | no comments

Languages in the blog

[ Posted by Janka Fri, 24 Oct 2008 08:41:27 GMT ]

The tag “English” was growing too big compared to any other tag, so I converted it to two categories of language instead. Readers who only prefer to read one language should divert their browsers to the category in question, see the top of the navigation sidebar. Unfortunately I cannot seem to figure how to make typo support category-based RSS feeds.

-

“English”-tagi sivuvalikossa alkoi kasvaa liian suureksi muiihn verrattuna, joten muutin sen kahdeksi kielikategoriaksi. Lukijat jotka mieluiten jättävät lukematta jommankumman kielen kokonaan käyttäkööt kategorialinkkejä, jotka löytyvät sivuvalikon yläreunasta. Valitettavasti Typo ei näytä suostuvan yhteistyöhön kategoriapohjaisten RSS-feedien suhteen.

Posted in Plain English, Sama suomeksi | Tags English, meta | no comments

Swordsmen, real and imaginary

[ Posted by Janka Wed, 15 Oct 2008 11:07:25 GMT ]

Ilkka asked us to write of his Bolognese sidesword seminar / teaching exam on Sunday. My singing your praises as I am about to do will most likely embarrass you, Ilkka, but just remember you asked. I think the “If he doesn’t pass you will be a widow soon”, said (in joking, but with feeling) to the examiner’s wife after the seminar while the board was talking to the candidate, very accurately sums up the feelings of the students present.

I had never done sidesword before (that I remember). I think I have held one once or twice. When practiced by others, it mostly looks silly to me. No offense, but it does. Or, rather, I should have said that it used to look silly to me. I think after the seminar, having grasped the basic concepts, it actually might look somewhat sensible.

Ilkka put a lot of emphasis on natural movement and position, which was good, though I have to point out I yet have to meet a physical art instructor who means anything natural by “natural”. Ilkka comes closest so far, though. He presented the basics clearly and understandably and moved us very quickly through the basic stance to doing the first solo form of strikes and steps, and after that to pair exercises of several defenses against an attack, and ways to attack safely and keep yourself safe after. Without knowing a thing about it, I was at least fooled into thinking I got a comprehensive picture of what this style is about. (In personal summary: definitely more my thing than the damned Fiore longsword that is the bane of my existence, but as to whether I’d rather have a rapier class or a sidesword one, sorry, there’s still no competition whatsoever.)

Ilkka did an absolutely brilliant job making it clear what technique came from which source, where the sources differ, and what was actually documented and what was his interpretation. He answered questions confidently, but also did not get flustered at all by being asked questions he did not know answers for, but simply answered “I do not know – yet” or so, and kept on teaching. There was no arrogance whatsoever, no airs of expertise, no detectable defensiveness about having to “prove” himself. Very obviously, he loves his art and he loves sharing it. In my experience, that kind of ease and comfort with and in himself, confident knowledge of his stuff, and open readiness to share what he knows, are an extremely rare combination in all fields, and something to really be admired. True masters are made out of good persons, and this man is on the way.

I was worried about the pace of the class at first, but it seems there too he knew what he was doing. I am not sure of the real total beginners, but as what can be best described as an aspiring re-beginner I had no difficulties following what he wanted us to do and executing the exercises (and only the expected amount of difficulties in doing them well). For the whole seminar, I only once found myself in a situation where I was completely unable to figure out how to do the technique so that it has even a remote chance of working, and that got sorted fast by Ilkka coming over and showing it again to me and my equally clueless partner. This was totally awesome, especially in a class I felt was moving fast: for reference, such cluelessness usually happens to me two to four times in a normal 2-hour class. Of course the material was basic and most people had experience in other styles, but still.

By no failing of the teacher, I ran a bit into my usual failing of obsession with details. It is not a problem for me to do a movement if I do not get every detail right (if it was, I could never have learned dance, or swordsmanship, or anything, as I also have less than stellar general body co-ordination). It is, however, a problem for me if I do not know the details. In this case, we went through the basic cuts so fast that I was left puzzled about how exactly I should have held my hand in certain positions (palm facing up or down? wrist totally straight or bent?). This should not have stopped me from just practicing the overall movements, since it was unlikely I’d get the detail right anyway regardless of whether I knew it or not, but it still almost did. I am shy of asking technical questions I know are way beyond what I can physically execute yet, so I mostly worked it out by watching people in class I knew had done it before.

**

The game is much better than I expected. The rules are understandable even when complicated, and they have been smoothed out pretty well (and where they aren’t, the GM brings in house rules to fix it). They actually make combat *resolution fun, instead of the previous best performance of some systems that make having randomized combat results fun. Awesome feat. The world is vast and fun and alive and being at the power-level of minor gods actually works out pretty well and, thankfully, contrary to what was advertised does not get totally overboard cheesy all the time.

The group really is good. Of course that probably affects it a lot, but I’d still give the game some points too.

Posted in Plain English | Tags Exalted, roolipelit, sidesword, training | 2 comments

"Keep these old songs alive"

[ Posted by Janka Fri, 10 Oct 2008 21:30:17 GMT ]

Went to see Leonard Cohen sing. Considering he was born 1934, he performed quite well. Actually, he performed quite well, full stop, and it was a completely awesome concert with all the good songs and an amazing band. Cohen is one of the musicians/song-writers/poets who have had a very strong impression on me. It was an honor to see him perform live, and by some act of art and magic he managed to make me forget the arena concert hall with thousands of people and to connect to the music like at an intimate club.

The quote in the topic came from him. In certain sadness and warmth the whole thing very much felt like he was saying goodbyes, which naturally he very likely was – even if he is still healthy it is not likely he will make another world tour, and if he will, even unlikelier he will make it to the same locations. Closing time.

>Now I greet you from the other side Of sorrow and despair With a love so vast and so shattered It will reach you everywhere

>And I sing this for the captain Whose ship has not been built For the mother in confusion Her cradle still unfilled For the heart with no companion For the soul without a king For the prima ballerina Who cannot dance to anything

>Through the days of shame that are coming Through the nights of wild distress Though your promise counts for nothing You must keep it nonetheless

>You must keep it for the captain Whose ship has not been built For the mother in confusion Her cradle still unfilled For the heart with no companion For the soul without a king For the prima ballerina Who cannot dance to anything

Posted in Plain English | Tags musiikki | no comments

Political compass & Dear Aunt Nettie, am I normal?

[ Posted by Janka Fri, 03 Oct 2008 08:34:54 GMT ]

Took the political compass test. No big surprises there.

**

I am sure there are demographics for which there was not even *one exception present too. Ethnicity, I think at least. I cannot think of one that is as represented in general Finnish population as females are, though.

Incidentally, read FSP.

Posted in Plain English | Tags gender, research, työtuhoseura | no comments

Go me

[ Posted by Janka Wed, 01 Oct 2008 15:14:36 GMT ]

Wessman J et al, Mixture model clustering of phenotype features reveals evidence for association of DTNBP1 to a specific subtype of schizophrenia, 2008, submitted.

Posted in Plain English | Tags phd, research, schizophrenia | 2 comments

Lakkapersikkahillo

[ Posted by Janka Sun, 14 Sep 2008 10:15:21 GMT ]

Yleisön pyynnöstä:

1 kg persikoita pakasterasia lakkoja 1-1,5 dl hyytelösokeria 700 g tavallista sokeria

Pese persikat huolellisesti. Halkaise ja poista kivet kulhon tms yllä niin että saat kaiken irtoavan mehun talteen. Laita persikat ja lakat (ja mehu) kattilaan, keitä kunnes hedelmät ja marjat hajoavat. Soseuta jäljellejäävät kuoret ym sauvasekoittimella. Lisää hyytelösokeri ja sokeri, keitä hiljaisella lämmöllä hämmentäen n. 10 minuuttia. Jaa lasipurkkeihin tai pakasterasioihin, säilytä viileässä. (Muista desinfioida purkit kiehuvassa vedessä tai kuumassa uunissa.)

Hyytelösokerin tarvittava määrä riippuu siitä, kuinka kiinteää hilloa toivot, ja kuinka nestemäistä hedelmämassa on. Jos haluat, voit testata jähmettymisen määrää ottamalla pienen määrän hilloa lusikkaan ja laittamalla sen jääkaappiin heti kun hillo sokerin lisäämisen jälkeen kiehuu.

Posted in Sama suomeksi | Tags hillot, reseptit | no comments