Kunnan tekemisten yksityistämisestä
Lyhyt versio: en tykkää.
Pitemmälti kuvatessa lienee syytä aloittaa siitä, että olen itse tehnyt töitä ns. "keikkafirman" kautta sekä kotikunnalle että sairaanhoitopiirille. Tälle oli selvät syynsä, eivätkä ne sinänsä liittyneet palkkasummiin - mitä absoluuttisiin euromääriin tulee, olen ihan tyytyväinen saamiini palkkoihin julkisessa terveydenhuollossa, eikä keikkalaisena kaiken huomioon ottaen loppujen lopuksi paljoa enempää saanut.
Eikä kyllä voikaan saada, jos ihan järjellä laskee. Kunnan on sille firmalle kuitenkin maksettava, eikä rahaa jostain mystisesti ilmesty kun päätetään yksityistää joku homma. Jonkun verran yksityinen voi toki repiä irti vaikkapa kiertämällä tiettyjä hallintovelvotteita tai sortamalla palkkoja muissa kuin niissä hommissa joihin on vaikea rekrytoida - mutta toisaalta yksityisen firman tavoite yleensä on tavoitella voittoa, joten lopputulos lienee aika lähellä tasapainoa.
Edellisessä virkkeessä tulikin jo sanottua, mikä se suurin syy tehdä töitä yksityiselle oli: byrokratian kiertäminen. Yksityinen keikkafirma maksoi minulle tunti- tai kuukausipalkan, joka riippui tasan tekemistäni työtunneista. Toimenpiteistä en joutunut laskuttamaan erikseen, en ihmettelemään peruspalkan ja suoritteiden välisiä suhteita, enkä tilastoimaan erikseen jokaikistä toimenpidettä ja vastaanotolla käyneen potilaan vaativuusluokkaa. Lähtökohta oli se, että kun olen töissä, teen siellä töitä, eikä kenenkään tarvitse minua siihen erityisesti kannustaa eikä tekemisiäni tarkkailla.
Lisäksi asiaan suuresti vaikutti se, että firma soitti minulle kotiin vapauduttuani työmarkkinoille, kysyi minkälaista työtä olisin valmis ottamaan vastaan, ja soitti kolmen päivän kuluttua uudestaan tarjoten kolmea vaihtoehtoa, jotka yhtä lukuunottamatta täsmäsivät täydellisesti antamiini ehtoihin. Otin sen kolmannen, koska siinä oli tyrkyllä immateriaalinen koulutukseen liittyvä etu, jota en ollut tajunnut pyytää. Tässä vaiheessa olin kerennyt kerran ajatella, että pitäisi varmaan laittaa hakemus kunnallekin.
Itse en ole nähnyt lainkaan vakuuttavaa näyttöä sille, että yksityistäminen säästäisi kunnan rahoja, jos oletetaan yksityisen tuottavan saman palvelutason kuin julkinen puoli tuottaisi suoraan. Toki tunnen vain terveydenhuoltoa ja hiukan lastensuojelun puolta, mutta yksityistämisellä olen nähnyt saavutettavan hyötyä tai "hyötyä" lähinnä seuraavilla tavoilla:
1) Yksityinen voi kiertää tai jättää huomiotta tiettyjä kuntahallinnon byrokraattisia ja jähmeitä tapoja, ja esimerkiksi terveysaseman toiminnassa on terveysaseman (de facto) johtajalla enemmän liikkumavaraa kuin tiukasti muottiin valetuilla kunnallisilla toimijoilla. Tämä on aivan oikea hyöty, jota ei oikeasti pidä vähätellä. Niillä, jotka työtä tekevät, pitäisi olla ratkaisuvaltaa sen suhteen miten työ tehdään, ja jatkuva ylhäältä ohjailu, suoritteiden kontrollointi, turhanpäiväinen organisaatiouudistaminen ja uusien lakisääteisten velvoitteiden sälyttäminen ilman, että taataan niitä varten riittävät resurssit, ei ole mitään muuta kuin työrauhan häirintää. Ratkaisu ei nähdäkseni kuitenkaan ole tehtyjen säädösten tai kunta/valtiotason kontrollin kiertäminen ulkoistamalla: jos säännöt ovat huonoja, niitä pitää muuttaa, ei kiertää.
2) Sääntöjen kiertäminen nimittäin johtaa toiseen "hyötyyn", joka saa lainausmerkit siksi, että siitä ei hyödy kuntalainen, vaan firma. Kun yksityisellä on vapaammat kädet järjestää toimintansa, kunhan ainakin paperilla näyttää tarjoavan sitä palvelua mitä on mennyt lupaamaan, se mahdollistaa myös järkevien sääntöjen kiertämisen - esimerkiksi työsuojelun, työterveyshoidon tai riittävän resurssoinnin järjestämisen osalta. Meillä on tässäkin kaupungissa erityisen haastaville nuorille tarkoitettuja lastenkoteja, joissa on ilta- ja yöaikaan läsnä 6 vaikeasti oirelevaa nuorta ja yksi (1) aikuinen, joka saattaa olla sijainen, eikä etukäteen sovittua varamiesjärjestelyä esimerkiksi sen varalta, että yhden nuorista kanssa täytyy lähteä psykiatriseen päivystykseen.
3) Yksityiset firmat osaavat rekrytoida. On ollut pakko opetella, kun muuten työntekijöitä ei saa, ja ilmankaan ei voi olla, jos haluaa pysyä hommissa kiinni. Kuten sanoin, minulle soitettiin kotiin ja etsittiin duuni, joka sopi tilanteeseeni. Minulla ei siinä vaiheessa ollut mitään erityistä intoa (päinvastoin) yksityiselle töihin, vaan jos julkiselta olisi edes jotenkin tarjottu edes jotain, olisin melko varmasti sanonut kyllä ja tehnyt samat työt suoraan kunnan/sairaanhoitopiirin palveluksessa. Tähänkään kuitenkaan ratkaisu ei ole ulkoistaminen, vaan rekrytoinnin opettelu.
Kantani siis on, että kunnan palvelut kuuluvat pääsääntöisesti kunnan suoraan tuotettaviksi, ja että kunnan ensisijainen tehtävä on tuottaa asukkailleen peruspalvelut maksutta ja vähän ylimääräistä omakustannehintaan. Jos kunta joutuu yksityistämään hommia, koska ei pysty täyttämään tätä tehtävää muuten kuin keräämällä verot ja jakamalla ne sitten huutolaislapsityyppisesti sille, joka lupaa järjestää palvelut halvimmalla, jossain on jotain pahasti vialla.
PS. En ole enää keikkafirmalainen vaan ihan rehellisesti Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin hommissa. Siis vielä huomiseen, jolloin jään ihan rehellisesti äitiyslomalle. Voisin kertoa tarinoita.
