Janka's log

Noniin, tutkimustietosarjassamme tänään: rintaruokinta ja kätkytkuolemariski. Kätkytkuolemaa pelkäävät ja erityisesti pulloruokkivat äidit saattavat haluta jättää lukematta. Muistutetaan nyt tässä kuitenkin, jottei kukaan aiheetta ryhdy hysteeriseksi, että kätkytkuoleman riski on jo lähtökohtaisesti alhainen, ja että riskin pieneneminen yksittäisen lapsen kohdalla on luokkaa "vähästä pois vähän on vain vähän vähemmän"; enemmän kätkytkuolemanehkäisysuosituksilla on merkitystä väestötasolla.

Anyway, Fern R. Hauck ja kumppanit ovat julkaisseet Pediatrics-lehdessä review-artikkelin aiheesta rintaruokinta ja kätkytkuolemariski: http://www.pediatricsdigest.mobi/content/128/1/103.short

Artikkeliin on haettu kaikki tapaus-verrokkitutkimukset aiheesta vuosilta 1966-2009 Medline-tietokannasta. Näitä löytyi kaikkiaan 18 sellaista, joita voitiin käyttää tutkimuksessa.

Tutkijat raportoivat kolme eri tilannetta. Ensinnäkin vertailtiin ylipäänsä rintaruokintaa (osittais- tai täys-, kestosta riippumatta) muuhun ruokintaan. 18 tutkimuksessa 13:ssa oli havaittu tilastollisesti merkitsevä pulloruokinnan ja kätkytkuoleman yhteys. Tutkijat laskivat näiden 18 tutkimuksen perusteella niin sanotun yhteenlasketun riskisuhteen, joka oli 0,4. 

(Tämä tarkoittaa (*), että riski on 0,4 kertaa pienempi ainakin jonkinaikaa rintaruokituilla lapsilla. Suomessa kätkytkuolema kohtaa noin neljääkymmentä lasta sadastatuhannesta. Tästä voidaan laskea osapuilleen, että rintaruokkimalla lastaan voi äiti vähentää ennestään olemattoman riskin - 0,04 prosenttia eli noin neljä kymmenestätuhannesta - vielä vähän olemattomammaksi - kaksi ja puoli kymmenestä tuhannesta. Noin 4100 äidin, jotka nyt eivät imetä, pitäisi imettää lastaan, jotta säästyttäisiin yhdeltä kätkytkuolemalta. Korjatkaa jos meni väärin... mutta puhutaan siis todella pienistä luvuista.)

Kun katsottiin vain niitä seitsemää tutkimusta, joissa oli otettu huomioon muita mahdollisesti asiaan vaikuttavia tekijöitä (artikkelissa ei täsmennetä mitä nämä olivat, ja ne ovat olleet eri tutkimuksissa eri laisia), näistä vain neljässä oli todettu tilastollisesti merkitsevä ero. Yhteenlaskettu riskisuhde oli 0,55 (eli lähempänä ykköstä, joka tarkoittaa, että eroa ei ole), mutta edelleen merkitsevä.

Kahdeksassa tutkimuksessa oli vertailtu täysimetystä muuhun ruokintavaihtoehtoon. Täysimetyksen kesto tutkimuksissa vaihteli. Kaikissa paitsi yhdessä todettiin merkitsevä suojeleva yhteys imetyksen ja kätkytkuoleman välillä, riskisuhde oli 0,27.

Artikkelin rivien välistä paistaa minusta selvästi, että sen kirjoittajilla on imetysmyönteinen lähtökohta. Tulkintaosuudessa kirjoittajat toteavat (mielestäni oikein), että on syytä olettaa, että rintaruokinta suojaa jossain määrin kätkytkuolemalta ja siksi sitä on syytä lähtökohtaisesti suositella. Kuitenkin johtopäätös, että on erittäin todennäköistä, että tämä ei johtuisi nimenomaan imettämisestä sinänsä eikä jostain muusta imetyksen kanssa esiintyvästä seikasta on mielestäni vähän liioiteltu, ottaen huomioon, että tutkimuksissa, joissa oli arvioitu muiden mahdollisten muuttujien vaikutusta suojahavainto oli merkitsevä vain noin puolessa. 

Samoin en oikein ymmärrä, että mihin perustuu kirjoittajien johtopäätös, että tämän perusteella voidaan suositella täysimetystä nimenomaan 4-6 kuukauden ajan. Sikäli kun ymmärrän, tulokset antavat syyn suositella imettämistä ja ainakin jonkun aikaa täysimetykseen pyrkien; täysimetyksen kestosta ne eivät oikein taida sanoa yhtään mitään. Lisäksi numeroiden perusteella vaikuttaisi siltä, että valtaosa riskin pienennyksestä saavutetaan jo imetyksellä sinänsä. 

(*) Tekninen huomautus niille jotka tajusivat että oioin mutkissa: tiedän, että oikeasti nämä eivät ole sama asia, mutta kun kätkytkuolema on niin harvinainen, niin riskisuhde on sama kuin suhteellinen riski. Täsmälleen ottaen jos OR on 0,4 ja insidenssi ~40/100000 (Suomen tilanne 1990-luvun alussa, lähde Google-haku), niin RR on ~0,400096.

Confirmed, but the effect is minor.