[ Posted by Janka
Mon, 20 Apr 2009 09:39:20 GMT ]
1) Hire a good secretary. This step is essential. Do not proceed without completing it. This person’s job will be to keep bureaucracy off everyone else’s backs, and in the current world they are absolutely crucial. Make sure you hire someone who understands that their job is to pro-actively make bureaucracy invisible for the team—instead of someone who thinks it is their job to wait until the team asks them to handle a particular paperwork tidbit and then meekly do as requested.
2) Advertise that you have a person whose job it is to keep bureaucracy off everyone else’s back. Agree beforehand with people you are recruiting what bureaucracy they are supposed to do and with what tools (bring in receipts of travel expenses, note down times when they arrive and leave work, make lists of participants on their courses and the grades for the secretary, agree on further appointments with customers/patients, report patient/customer meetings they went to) and what they are not required to do (fill in stupid forms about travel expenses, detail times they spend at a particular project, enter grades into database, handle billing details). Try to limit requirements to specialists to giving information to the secretary, without limitations on the format of said information, and especially avoid requirements to use a particular fancy computerized system to deliver the info. Guarantee that if further bureaucracy will become necessary for whatever reason, the secretary will handle it based on necessary information from the rest of the team, with no restrictions on the format of the information.
3) Agree beforehand with people you are recruiting what projects / teams / courses / patient groups / whatever they will work with. Be specific. Agree that they will also have the responsibility for co-ordinating and developing these things with the rest of the team. Guarantee that unless the employee requests it, this will not change before a certain time (of at least two years, preferably more), so that the people will have the chance to think long-term and to commit. Advertise that you think long-term.
4) Agree and insist on team meetings. Separate brainstorming / check-up meetings from a working meeting about a specific problem / case. Guarantee and advertise that you will be available for both, daily if necessary.
Self-evident? I wish.
Posted in Plain English | Tags työ, unsolicited advice | 1 comment
[ Posted by Janka
Sun, 19 Apr 2009 09:09:32 GMT ]
So.
We went to Lapland, we camped in the snow, we did not die. It was awesome – if I had my way and/or was bold enough to tell my employers to stuff it, I’d want an access to a washing machine and sauna for a day and then I’d head back.
The default world is crazy and evil. It is full of clutter and noise and stuff and it drives me crazy. I have no idea how I will survive, and I fear the fact that I probably will very well. I probably should, though—considering that the default world is what provides the washing machines and saunas, I cannot completely think of getting rid of it.
Myth: For a beginning skier, it is easier to carry a backpack than pull a sledge. Busted. (Utterly, totally, completely busted.)
Myth: After going to the toilet, you can wipe with a ball of snow, and it is not even uncomfortable. Confirmed. (Yes – really.)
Myth: The vapor in the exhalation of three people can actually condense enough to make rain inside a tent. Confirmed. (But it is merely an annoyance, not a threat – you can dry things in freezing conditions.)
I am glad I went. Weather was mostly good (just one snow storm, a bit too warm the first days), the scenery was pure brilliance, and the experience alone well worth it. I tried to construct a Google map to show some locations and stuff, it turns out to be too much of hassle. Ask me for details face-to-face or on IRC if interested.
Posted in Plain English | Tags elämä, retkeily | no comments
[ Posted by Janka
Thu, 09 Apr 2009 17:11:44 GMT ]
Linssi on nerokas asia. Ei ole väliä onko se punainen vai vihreä. Se säilyy kaapissa käytännössä ikuisuuden, valmistuu puolessa tunnissa ruuaksi, ja sen kanssa sopii yhteen suunnilleen mikä tahansa mitä kotoa löytyy. Se sisältää sekä proteiinia että hiilihydraatteja ja lisäksi kaikenlaista terveellistä hitua, eikä silti maistu pahalle.
Standardi “nälkä eikä oo mitään mistä laittaa ruokaa”-ruoka syntyy näin:
1) Otetaan sipuli. Pilkotaan se pieneksi.
2) Laitetaan kattilaan hellalle ruokaöljyä ja sipulisilppu ja random-mausteita (paprika on hyvää).
3) Kuumennetaan vedenkeittimellä 5 dl vettä.
4) Kun sipuli on vähän paistunut, kaadetaan vesi kattilaan ja perään 2 dl linssejä (ihan sama minkä värisiä) sekä suolaa ja mustapippuria.
5) Laitetaan hella niin pienelle, että just just kiehuu, ja munakello tai vastaava soimaan 20 minuutin päästä.
6) Katsotaan kaappeihin ja jääkaappiin ja mietitään onko kotona jotain muuta mitä voisi laittaa pataan. Käy esimerkiksi: mikä tahansa vihannes, tomaattimurska, banaani, pekoni, ja moni muu. Jos löytyy jotain, silputaan, tarvittaessa ruskistetaan, ja lisätään kattilaan. Jos ei, ei haittaa.
7) Munakellon soidessa maistetaan pataa ja lisätään tarvittavia mausteita (ei kannata unohtaa soijakastike- ja ketsuppimahdollisuuksia).
8) Odotetaan vielä n. 10 minuuttia.
9) Syödään.
Sen höpötyksen, että linssi pitäisi muka liottaa ennen keittämistä, voitte samantien unohtaa. Ei tarvitse. En tiedä kuka sen on keksinyt, mutta ihan puppaa se on. Liottamalla keittoaika lyhenee n. 25 minuutista vähän vajaaseen varttiin. Ei kannata, ellei ihan oikeasti edellisenä iltana tiedä, että aikoo ihan varmasti seuraavana päivänä syödä linssejä.
Ajankohtaiseen retkeilyteemaan sopien: raaka linssi myös painaa energiasisältöönsä nähden vain vähän enemmän kuin pasta, ja sisältää proteiinia.
Posted in Sama suomeksi | Tags reseptit | 1 comment
[ Posted by Janka
Tue, 07 Apr 2009 15:19:44 GMT ]
Kevään tulo tapahtuu minun kohdallani joka vuosi aina melko yhtäkkiä. Illalla kun menen nukkumaan on talvi, ja aamulla kun herään on kevät. Tänä vuonna kevät tuli viime sunnuntaina: siitä asti on jatkuvasti huvittanut mennä ulos, kun taas ennen sitä muutamaan kuukauteen juurikaan ei. Sunnuntaina meninkin, ja riehuin siellä, katkoin talotoverin kanssa omenapuusta oksia ja silppusin niistä ohuimpia taloyhtiön tarkoitusta varten hankkimalla helvetinkoneella.
Käytin samana päivänä myös toista sähkötyökalua, nimittäin Dremeliä, joka oli minulle uusi tuttavuus, ja jolla piti tuunata hiihtomonoja. Ihan itse keksin miten pitää ja osasin.
Jaa monoja? Juu, en ole ryhtynyt hiihtämään latuja juuri kun lumet alkavat sulaa, vaan kuten Orava jo kirjoitti, saan kohta olla ulkona ihan tarpeeksi. Epäselvää tosin on, voidaanko Kilpisjärven sää vielä katsoa kesäksi…
En luullakseni koskaan ole käynyt noin pohjoisessa. Hiihtänyt olen viimeksi noin 15 vuotta sitten, ja viimeisimmästä yli päivän pituisesta vaelluksesta on kohta 10. Olen ollut talvella teltassa, mutta ilman kamiinaa en oikeastaan koskaan varsinaisesti tykännyt. Uskoni on kuitenkin vakaa siihen, että aikuisuus, hyvä seura, oikea (lue: laiska) asenne, ja tarpeeksi rahaa varusteisiin pelastavat reissun kuin reissun.
Olisin ihan varmis lähtemään tänään. Kaksi työpäivää tuntuu ikuisuudelta, ja edes EVE ei voisi vähempää kiinnostaa.
Posted in Sama suomeksi | Tags elämä, retkeily | no comments
[ Posted by Janka
Fri, 03 Apr 2009 09:58:32 GMT ]
Lautakunta tyrmäsi jälleen Kumpulan bussikadun (HS), ja hyvä niin. Ei tänne mitään uutta tietä tarvita, tänne tarvitaan kunnollista joukkoliikennesuunnitelua.
Nykyinen julkinen liikenne Kumpulan kampukselle mistään muualta kuin Helsingin keskustasta on aika persiistä. Itselleni käytännöllisintä olisi teoriassa tulla Pasilaan junalla ja siitä 506:lla Kumpulaan—mutta kun se 506 kulkee 20 minuutin vuorovälein ja täysin satunnaisesti ilmoitettuun aikatauluunsa nähden, on yksinkertaisempaa ja usein nopeampaa mennä junalla Rautatientorille saakka ja ottaa sieltä satunnainen bussi Hämeentietä ylös. Samaisen 506:n, hienosti “Tiedelinjan”, on tarkoitus palvella Kumpula-Meilahti-Otaniemi -liikennettä. Lähtemällä 506:lla Kumpulasta Meilahteen sen sijaan, että menisi keskustan kautta, säästää kuitenkin peräti noin 5 minuuttia – ja kaupan päälle saa harvan ja epävarman yhteyden. Arvatkaa kuinka usein tulee käytettyä?
Luulen, että suurimmalle osalle käyttäjiä ei oikeasti ole relevanttia kulkeeko bussi Kumpulan laakson kautta viivasuoraan, vaan tiheä ja deterministinen vuoroväli. Minusta nykyisetkin pysäkit mäen alla riittäisivät, mutta jos bussin halutaan tulevan mäen päälle asti, kampusbussidemonstraatio kyllä osoitti, että pääsee tänne nykyisiäkin teitä pitkin, kun on sopiva kalusto. Sukkulabussi Pasilan asemalle ja Viikki-Kumpula-Meilahti-Otaniemi suora ja luotettava linja eivät vaadi uusia teitä vaan kunnollista, käyttäjät oikeasti huomioon ottavaa liikennesuunnittelua. 506, yrittäessään vastata näihin molempiin tarpeisiin, ei käytännössä tällä hetkellä palvele kumpaakaan asiaa.
Jotenkin tämä juttu on Hesarin kommenteistakin päätellen onnistuttu kampuksella markkinoimaan niin, että joukkoliikenteen ongelmat johtuvat siitä, että ei ole tietä, ja toisaalta että uusi tie olisi jotenkin tae sille, että sitä pitkin kulkevat bussilinjat olisi suunniteltu järkevästi ja kulkisivat aikataulussa. Skeptisyys sallittaneen, kun kummastakaan ei käsittääkseni ole mitään näyttöä.
Posted in Sama suomeksi | Tags Kumpula, liikenne, yliopisto | 3 comments
