Nuoriso, teitäkin huijataan! 11
Huomio Suomen nuoriso (ja kaikki te nuorekkaat mieluummin-iso-kuin-aikuinen tyypit): teille valehdellaan.
Teille valehdellaan jatkuvasti ja joka paikassa antaen ymmärtää itsestäänselvänä totuutena, että aikuisena on tylsää. Te luulette tietävänne, että leikinlasku ja hauskanpito eivät kuulu aikuisille, että tätien ja setien leikki on irvokasta ja jotenkin noloa ja erityisesti poikkeustapaus (ja että itse ette ole täti ettekä setä, vaikka olisittekin nelikymppinen). Te ajattelette vakavissanne, että sitten kun on aikuinen, ei enää tykkää juoda viiniä kuutamossa, lähteä spontaanisti mökille lämmittämään rantasaunaa, tai kokeilla rullaluistelua ensimmäistä kertaa elämässään. Ja ylitse kaiken te halveksutte ja kartatte kuin kuin ruttoa vakaata toimeentuloa, rivitalonpätkää, kultaista noutajaa ja yhtä pilkku seitsemää lasta, uskoen vakaasti, että jos sellaiset joskus joudutte saamaan, elämästänne tulee helvettiä, kaikki ilo siitä kuolee, ja mikään ei koskaan enää tunnu niinku oikeesti miltään.
Mutta mietitäänpä nyt hetki, mihin tämä käsityksenne muka perustuu. Itse te ette voi tästä mitään tietää, kun ette ole kokeilleet. Kukaan jolla on asiasta oikeasti kokemusta ei luultavasti ole sitä teille kertonut. Havainnoistakaan tuskin on kyse, sillä luultavasti aivan monet tuntemanne tädit ja sedät juovat ihan mielellään viiniä kuutamossa, menevät flamenco-tunnille kuusikymppisinä, matkustavat tuntemattomaan maahan, laulavat rivoja lauluja mökkilaiturilla, ja niin pois päin. Ja vaikka se teistä olisikin hiukan irvokasta niin arvatkaa mitä: tädeillä ja sedillä on hauskaa, eikä heitä voisi vähempää kiinnostaa mitä te asiasta ajattelette.
Toisin kuin te, minä olen kokeillut. Minulla on aviomies ja oma paritalon pätkä ja kolme kissaa ja kaksikin työtä, ja kuulkaapa lapset, kyllä se on niin, että kaikki näistä tekevät minut varsin tyytyväiseksi. Kavereillani on lapsia ja kultaisia noutajia (tai mitä lie koiria, en minä niitä erota toisistaan), eivätkä hekään näytä asiasta suunnattomasti kärsivän. Tylsää ei vaikuta olevan juuri kenelläkään, vaan sama ongelma on kuin nuorempanakin: liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Osoittautuukin, että tavalliset asiat ovat tavallisia ei vain siksi, että ihmiset tuppaavat tylsästi matkimaan toisiaan, vaan myös siksi, että ne ovat ihmisistä mukavia asioita.
Hyvä nuoriso! Älkää uskoko mainosmiehiä vaan kuunnelkaa kokemuksen ääntä. Hankkikaa kunnon työ, vakituinen asunto, hyvä puoliso, koira tai kissa, ja pari lasta. Ryhtykää vastuullisiksi kansalaisiksi, noudattakaa lakeja ja tapoja silloin kun ne eivät ole selvästi epäoikeudenmukaisia, ja äänestäkää oikein. En takaa, että elämästänne ei tule tylsää, mutta takaan, että jos tulee, se johtuu yksinomaan teistä itsestänne eikä siitä, että olette aikuisia.
Hyvä nuoriso! Yksi pilkku seitsemän lasta on erittäin epäsuositeltavaa, pysykää mieluummin kokonaisluvuissa. ;)
Oikeasti kuitenkin, en ymmärrä miksi osa nuorisoa ei näköjään tajua tätä itse. Nehän, kuten sanot, hyvin todennäköisesti itse tuntevat aikuisia jotka osaavat pitää hauskaa.
Hyvin sanottu!
Minulla ainakin on ongelma ajan kanssa: nytkin on niin paljon kivaa ja kiintoisaa tekemistä, ettei kaikkea millään ehdi.
Minäkään en kyllä ymmärrä, miksei nuoriso tätä tajua. Minun vanhempani ja muukin aikuinen lähipiiri teki ja tekee kaikkea hauskaa ja mielenkiintoista koko ajan. :)
En minäkään tiedä miksi eivät tajua, mutta muistan kyllä omassakin nuoruudessani tuon rivitalo, koira, ja yksi pilkku seitsemän lasta olleen äärimmäinen kauhistus. Enkä tosiaan itsekään enää muista mistä se ajatus oli peräisin.
Mulle on nytkin rivitalo, koira, ja yksi pilkku seitsemän lasta on äärimmäinen kauhistus – toisaalta ne eivät tarkoitakaan minulle aikuisena olemista, vain yhtä tiettyä asumismuotoa.
Tällä ilmiöllä on muuten olemassa vastine aikuisillakin: jotkut niistä jatkuvasti valittavat kun nuoremmat haluavat pitää hauskaa, siitäkin huolimatta että he itsekin pitävät hauskaa melko usein.
Mun nähdäkseni aikuisuuden ongelma on se, että nähdään vain tuo yksi aikuisuuden malli. Jos ei sitä halua tai siihen pysty, käy helposti niin, ettei tule myöskään kohdelluksi täysivaltaisena ihmisenä. Täysivaltaisena ihmisenä kohdelluksi tuleminen taas on juuri yksi niistä asioista, miksi on kiva olla aikuinen. Toinen on se, että voi nousta keskellä yötä syömään, jos huvittaa. Ja muitakin on, vaikka kuinka.
Niin kauan kuin aikuisia on vain ne, joilla on työ, nätti koti ja lapsia, on ymmärrettävää ja hyvä, että siinä vaiheessa/niissä vaiheissa, kun ihminen miettii, mitä tekisi elämällään, se ei pidä sitä Aikuisuutta johtotähtenään. Vaan miettii että mitä oikeasti itse haluaa.
Pointti kai kuitenkin oli se, että saa haluta ihan tavallisia asioita ja nauttia niistä. Ja toisaalta, että jossain vaiheessa sitä saattaa alkaa nauttia asioista, joista ei juuri nyt nauti. Lapsena ajattelin, että aikuisten elämä on kauheaa, kun ne ei tajua leikkiä ja syödä herkkuja. Kun en tajunnut, että niiden minulle käsittämätön huumori oli niistä hauskaa, ja että ne oikeasti tykkäsivät kahvista, oluesta ja homejuustosta.
Mitä ei ymmärrä, sitä ei näe.
Joo, pointti ei ollut se, että kaikkien pitää haluta asua nimenomaan rivitalossa, vaan juurikin se, että tavallisetkin asiat voivat olla hauskoja, ja että se, että tykkää tavallisista asioista ei tarkoita, että ei olisi hauskaa.
No lapset nyt eivät missään nimessä ole hauskoja, sen paremmin murto-osina kuin kokonaisinakaan.
Muuhun porvarillisen elämän hauskuuteen voin yhtyäkin.
“[…] tavallisetkin asiat voivat olla hauskoja”: tästä olisi helppo hypätä sudenkuoppaan ja tulkita, että epätavalliset asiat eivät sitten voi olla hauskoja, mikä mielipide taitaa olla valitettavan monella niistä, joiden mielestä vain tavalliset asiat ovat hauskoja (ns. “tavikset” ;) Joskin harva kyseisen heimon edustaja eksynee edes kommentoimaan blogiasi.
Mummonakin on ihan kivaa. Nyt sitä vasta voikin kokeilla kaikkea sitä, mitä ei aikaisemmin ole ehtinyt. Toivottavasti aika ei lopu kesken.
Auri, juu, enpä tosiaan usko, että tässä blogissa vierailee kovinkaan paljon ihmisiä, joiden mielestä epätavalliset asiat eivät voi olla hauskoja. :)
Airi, aika loppuu lopulta aina kesken, mutta tavallaan se on ehkä lohdullistakin. Kun tietää, että vajaaksi jää kuitenkin, niin on tavallaan aika sama millä lailla vajaaksi. ;)
Siitä en tiedä onko helvetissä kultaisia noutajia, voi ollakin, mutta ainakaan siellä ei ole Länsigöötanmaan pystykorvia.