Ei se ole hullu joka pyytää 5
Metro-lehdessä (linkittäisin, jos tietäisin minne) kirjoitettiin, että lukiolaisten liitto pitää erittäin hyvänä ideana, että kouluihin voitaisiin perustaa kirjastoja, joista vähävaraiset oppilaat voisivat lainata kurssikirjoja. Kurssikirjat kun voivat maksaa pelkästään pakollisten kurssien osalta jopa 800-900 euroa per vuosi, ja kirjaston kirjoja voitaisiin varmastikin käyttää ainakin kolme vuotta.
Kolme vuotta? Mitä helvettiä nyt taas? Jotkut alat kyllä muuttuvat, mutta kyllä kai esimerkiksi matematiikan, mekaniikan, kirkkohistorian tai ranskan kieliopin kirjan eliniän täytyy hyvin pidettynä olla kolmea vuotta pitempi.
Ei perusongelma nyt taida ollenkaan olla se, että kirjoja pitää olla ja ne maksavat, vaan se, että joku hullu on keksinyt, että kirjoista pitää ottaa uusi painos joka toinen vuosi ja myydä sitten kaikille uudet kirjat puolentoista kuukauden käyttöä varten – ja ennen kaikkea se, että toiset hullut ostavat.
Minun (äärivasemmistolaisen, ks. edellinen merkintä) järkeni sanoo, että oppikirja on oppikirja ja harvan alan perusoletukset muuttuvat niin paljon vuosikymmenessäkään, että tarvitsisi saada uutta kirjaa. Kirja ostetaan koululle kerran, sitä pidetään hyvin, ja käytetään uudelleen, ja uusi kirja ostetaan kun koko teos on auttamattomasti vanhentunut tai kirja niin kulunut, ettei sitä enää voi lukea.
Jos kirjassa on selvä virhe, jonka takia painos pitää välttämättä uusia, niin ilman muuta pitäisi olla kirjan kustantajan velvollisuus toimittaa kirjan ostajille uusi, korjattu laitos veloituksetta. Jos on pienempiä virheitä, voi päästä sillä, että toimittaa A4:n johon korjaukset on printattu. Tai vaikka laittaa sen webbiin ja kirjan käyttäjät voivat sen sieltä tulostella.
Jos oppilas ei pidä kirjaa hyvin, korvaa hän sen koululle. Jos joku snobistisista syistä haluaa ostaa oman kirjan eikä käyttää koulun romuja, tehköön hän sen. Sen, että vanhaa painosta ei välttämättä enää saa, ei pitäisi olla mikään ongelma. Nykyäänhän koulu usein ilmoittaa, että käytetään uusinta painosta, mutta vanhatkin painokset kelpaavat, mikäli sitä ja tätä. Yhtä hyvin varmasti voitaisiin ilmoittaa, että käytetään vanhaa painosta, mutta jos sitä ei enää saa, uudemmatkin varmaan käyvät.
Jaa että mistäkö rahat näihin oppikirjoihin tulisivat? No verovaroista tietysti! Pikaisen kurssitarjonnan määrien ja kirjojen hintojen Googlaamisen perusteella laskujeni mukaan tarvittaisiin kolmensadan oppilaan lukiossa, jossa maksimiryhmäkoko on kolmekymmentä, noin sata euroa / opiskelija / vuosi, jotta voitaisiin keskimäärin viiden vuoden välein hankkia jokaiselle kurssille uudet kirjat. (Käytännössä lienisi fiksuinta hankkia useammin uusia kirjoja viime vuosikymmenten historiaa ja nopeasti kehittyviä tieteenaloja varten, ja harvemmin perusmatematiikkaa tai kielioppeja.) Rahaa jäisi vielä vähän ylikin vanhingoittuneiden kappaleiden korvaamiseen ja vaikka vihkoihin tai opettajien ihan itse ihan omia opetettaviaan varten suunnittelemien lisämonisteiden kopioimiseen.Tämä lienee oppilaan vuodessa aiheuttamissa kustannuksissa kovin marginaalinen määrä.
Mikäli verorahoitus on liian vasemmistolaista, kerättäköön raha oppilaiden vanhemmilta. On se vähemmän kuitenkin kuin kahdeksansataa.
Tuohan on kustantajien homma, hyvin pitkälle. En kyllä minä ymmärtänyt silloin kauan sitten lukiossa ollessani, miksi sitten niitä pitää ostaa.
Jo silloin oli uusia painoksia, joissa oli vain muutettu vähän taittoa – asiaa ei ollut tullut lisää. Opettajille kyllä yleensä kävi vanhempikin kirja, mutta niiden hankkiminen oli joskus hankalaa. Kirjastosta muistan jotain lainanneeni.
Ja siis, ihan oikeassa olet, tuo järjestely kävisi minullekin.
Minä, äärioikeistolaisena (no, ei ihan, mutta taloudelliselta ajattelultani sellaisena kuitenkin) voisin ehdottaa sitä, että valtio maksaa joukolle oppikirjakirjoittajia siitä, että kirjoittavat lukiolaisten oppikirjat nettiin wikiformaatissa creative commons -formaatilla (jos valtiolla ei ole rahaa, niin kai tuon voisi koordinoida perheidenkin maksettavaksi).
Paperiversioita voisi kuka tahansa tuottaa ja myydä, mutta kaikkiin noista kehitettyihin versioihin pitäisi liittää sama cc-lisenssi joka takaa sen ettei kustantaja pääse mukavien monopolivoittojen äärelle.
Käy mulle oppikirjat netissä ja vapaalla painoluvallakin, mutta olin nyt vähän konkreettisemmassa maailmassa liikkeellä toistaiseksi.
Nyt kun ollaan toivottavasti jälleen palaamassa laissez-faire-kapitalismista inhimillisempään menoon niin ihan hyvin voisi verokertymää lisätä tuon(kin) verran. Nykymeininki kun on paitsi kallista kaikille muille paitsi kustantajille niin myös hillittömän epäekologista (ja tässä mielessä utopistinen ajatus verkkoon saatavasta cc-materiaalista olisi tietysti kaikista kannatettavin).
Yliopistollahan joillain laitoksilla (etupäässä matikka) opettaja kirjoittaa kurssimonisteen ehkä ihan vain yhtäkin kurssia varten. Ja toistuvien kurssien kurssimateriaali vuosien mittaan hioutuu kohti jotain oppikirjamaista.
No yliopistolla on ok käyttää ainakin 5-10 tuntia valmisteluun yhtä luentotuntia kohti. Lukiossa auhde on erilainen. Mutta siltikin tuntuu että vapaan oppimateriaalin kirjoittaminen ei olisi iso vaiva verrattuna siihen kuinka paljon opetustunteja Suomen yli 400 lukiossa vuosittain tehdään.
Tosin, onhan ne lukiot oppikirjat nytkin lukion opettajien kirjoittamia, pääosin. Ne opettajat vaan tekevät diilin kustantamon kanssa. Yhtä hyvin kai valtio voisi tunkea väliin, ja ostaa Creative Commons oikeuksilla kirjan kirjoittajilta.