Posted by Jaana Wessman
Sat, 09 Feb 2008 12:55:00 GMT
Olen piinallisen tietoinen blogin päivittymisvälien pitenemisestä. Erityisesti Merteniltä saatujen kukkasten jälkeen tämä tuntuu tietysti yleisön pettämiseltä ja muutenkin huonon ihmisen kategoriaan joutumiselta.
Totuus on kuitenkin se, että minun on ollut viime viikkoina vähän vaikea päättää, mistä ja miten voin uuden työn alettua kirjoittaa. Nykyäänhän on ihan päivänselvää, että ihmiset Googlaavat lääkäreitään ja lastensa lääkäreitä, ja kun en ole koskaan halunnut enkä vieläkään halua kirjoittaa täysin anonyyminä, on siis päivänselvää, että se mitä täällä kirjoitan vaikuttaa suhteisiini ammattia harjoittaessa.
Tietysti päivänselvää on, että kenenkään potilaan asioista en voi mitään mainita, eikä mahdollinen anonyymiys tähän millään lailla vaikuttaisi. Mutta tämän tervejärkisen rajanvedon jälkeen jää vielä paljon harmaata aluetta. Ensinnäkin on asioita, jotka eivät suoraan koske ketään tiettyä potilasta, mutta koskevat systeemiä tai yhteiskuntaa tai sairauksia yleensä sellaisella tavalla, että potilaiden ja vanhempien kanssa keskustelisin niistä mieluummin henkilökohtaisesti kuin julkisella forumilla. Toiseksi on asioita, jotka eivät koske suoraan ketään tiettyä potilasta, mutta jotka olisi helppo tulkita koskemaan, ihan vain siksi, että ne ovat tietyllä tavalla yleisinhimillisiä. Esimerkiksi jotkut viime vuoden runoni ovat sellaisia, että jos ne nyt julkaisisin, olisi ihan mahdollista, että joku Googlaamalla tänne päätynyt lukija kokisi, että mitä hittoa, sehän kirjoittaa meidän pojasta!
Ongelma on se, että mieleeni on viime aikoina tullut aika vähän kirjoitettavia asioita, jotka eivät olisi tuolla harmaalla alueella jollain tavalla.
Mutta sillä uhallakin.
Sovittelussa
Tällähän on pitkä historia
Se sanoo
Ei ihmisten voi olettaa
noin vain antavan anteeksi
Ei voi
Siitä olen samaa mieltä
Mutta itse sanoisin historiaksi
vain asioita jotka ovat ohi
(Runotorstai, haaste 78)
Tags blogaaminen, runotorstai, työ | 5 comments
Posted by Jaana Wessman
Tue, 22 Jan 2008 17:59:00 GMT
Palatakseni jälleen kerran elämänvalinta-asiaan, se mitä luullakseni yritin jossain vaiheessa sanoa ja epäonnistuin on se, että valinnoissa on kyse lyhyellä tähtäimellä valikoinnista ja pitkällä tähtäimellä vaihtoehtojen hylkäämisestä.
Lyhyellä tähtäimellä asioita voi jollaisellakin todennäköisyydellä ennustaa. Tietysti voi tapahtua vaikka mikä onnettomuus, mutta silti kuitenkin päättämällä olla tekemättä asialle mitään valitsemme joka päivä tähän päivään ja suurella todennäköisyydellä huomiseenkin tietyt realiteetit niiden joukosta, joita elämässämme eilenkin oli: työn, puolison, harrastuksen. Jos en sano tänään siipalle, että suksikoon kuuseen, niin olen tehnyt valinnan olla ainakin seuraavan minuutin ja suurella todennäköisyydellä seuraavan päivänkin hänen kanssaan. Ihan itse, minä. Eikä se ole itsestäänselvää, vaikka joskus siltä tuntuukin.
Pitkällä tähtäimellä kyse on siitä, että tietyt tekemiset ja tekemättä jättämiset eivät niinkään tee asioita mahdollisiksi, vaan joitain toisia asioita mahdottomiksi. Se, että päätän lukea pääsykokeisiin, ei millään lailla takaa haluaamani opiskelupaikkaa tänä vuonna. Se, että päätän olla edes ilmoittautumatta valintaan, takuulla takaa, että opinnot eivät ala ensi syksynä. Siitä, että hakeudun tiettyyn työpaikkaan ei millään varmuudella seuraa, että olen alalla viiden vuoden päästä – mutta siitä seuraa kyllä, että en ole ensi kuussa jossain aivan toisessa toisessa työssä. Jos laiskottelen tänään, en välttämättä ole yhtään pirteämpi huomenna, mutta vessa on edelleen pesemättä. Toisaalta jos ryhdyn siivoamaan, niin en takuulla ole levännyt… mutta vessa saattaa silti jäädä sotkuiseksi, jos sattuu jotain ja työ jää huonosti tehdyksi.
Toinen tieteellisen työni ohjaajista neuvoo aina tekemään uravalinnat niin, että mahdollisimman monta ovea pysyy avoimena, ja silloin kun se ei ole mahdollista, miettimään huolellisesti sitä mitkä ovet menevät lopullisesti kiinni. Tämä ei tarkoittane, etteikö ovia koskaan pidä sulkea – mutta olisi hyvä tehdä se tietoisesti.
Muutos ei ainakaan vielä harmita.
Tags elämänvalinnat, työ | 5 comments
Posted by Jaana Wessman
Sun, 13 Jan 2008 10:29:00 GMT
Tiedoksi kaikille, joita asia jollain lailla koskee, että olen vuoden alusta ottanut vastaan lastenpsykiatrian sairaalalääkärin osa-aikaisen toimen Lastenlinnan lastenpsykiatrian vastaanotolla. Olen potilastyössä 20 h viikossa ja jatkan väitöskirjatyötäni sen toiset 20. Periaatteessa aikatauluni on se, että olen ma ja pe Kumpulassa, ti ja to Lastenlinnassa, ja keskiviikon puoliksi Lastenlinnassa ja Biomedicumissa, mutta koska kaikki “toimipisteeni” ovat työaikojen suhteen joustavia ja suhtautuvat toisiinsa peruspositiivisesti, poikkeuksia voidaan ajoittain tehdä.
Arvioni on, ettei tämä tule itse asiassa suuremmin vaikuttamaan väitöskirjatyöni tai niiden projektien, joissa jo olen mukana, etenemiseen, mutta selvää lienee, että uusille sivuprojekteille on tässä vaiheessa vähänlaisesti tilaa.
Viestiä saa kaikinmokomin lähettää eteenpäin kaikille, jotka eivät vielä ole kuulleet.
Hyvää alkanutta vuotta,
JW
Tags työ | 4 comments
