tag:www.orava.org:jankalog2008articles 2008-05-30T11:25:45+03:00 Typo tag:www.orava.org:Article12 2008-05-30T11:25:45+03:00 2008-05-30T11:25:45+03:00 Jaana Wessman

<p>Edellisten pohdintojeni jälkeen päätin aloittaa uuden onnellisemman elämän ja lisäksi kirjoittaa tähän blogiin ainoastaan kun olen tarpeeksi harkintakykyinen miettimään, mitä oikeasti haluan kirjoittaa. Olen huomannut, että hyvään mieleen on omalla kohdallani tasan kolme askelta: </p> <p>1) vältä säännöllistä alkoholinkäyttöä (myös sitä yhtä kaljaa treenien jälkeen)<br/> 2) nuku tarpeeksi<br/> 3) harrasta liikuntaa.</p> <p>Päätin siis, että kirjoitan tähän blogiin seuraavan kerran ja siitä eteenpäin vain ja ainoastaan kun olen toteuttanut ylläolevia kohtia tietyn minimimäärän putkeen. (En nyt ala kertoa tässä täsmällisiä numeerisia sääntöjäni, koska ne ovat ihan hatusta vedettyjä ja pohjautuvat lähinnä siihen että alkuluvut ovat mielestäni esteettisiä &#8211; keksikää omanne jos haluatte oikeasti Patentoidun Menetelmän.) Osoittautui, että kohdat 1 ja 3 kyllä sujuvat, mutta siihen, että onnistuin nukkumaan tarpeeksi kolmena (3) perättäisenä yönä, kului aika tasan tarkkaan kolme kuukautta.</p> <p>Nytkin on kyllä flunssa, että en tiedä täyttyykö harkintakykypykälä. Siksi pitempi kirjoitus siitä, miten yhteiskunnassamme on jotain pahasti vialla (enkä puhu nyt siitä, että blogilistalla on kaupallisia ja kykenemättömiä) ehkä joskus toiste.</p> <p>Lukeekohan tätä enää kukaan?</p>

<p>Edellisten pohdintojeni jälkeen päätin aloittaa uuden onnellisemman elämän ja lisäksi kirjoittaa tähän blogiin ainoastaan kun olen tarpeeksi harkintakykyinen miettimään, mitä oikeasti haluan kirjoittaa. Olen huomannut, että hyvään mieleen on omalla kohdallani tasan kolme askelta: </p> <p>1) vältä säännöllistä alkoholinkäyttöä (myös sitä yhtä kaljaa treenien jälkeen)<br/> 2) nuku tarpeeksi<br/> 3) harrasta liikuntaa.</p> <p>Päätin siis, että kirjoitan tähän blogiin seuraavan kerran ja siitä eteenpäin vain ja ainoastaan kun olen toteuttanut ylläolevia kohtia tietyn minimimäärän putkeen. (En nyt ala kertoa tässä täsmällisiä numeerisia sääntöjäni, koska ne ovat ihan hatusta vedettyjä ja pohjautuvat lähinnä siihen että alkuluvut ovat mielestäni esteettisiä &#8211; keksikää omanne jos haluatte oikeasti Patentoidun Menetelmän.) Osoittautui, että kohdat 1 ja 3 kyllä sujuvat, mutta siihen, että onnistuin nukkumaan tarpeeksi kolmena (3) perättäisenä yönä, kului aika tasan tarkkaan kolme kuukautta.</p> <p>Nytkin on kyllä flunssa, että en tiedä täyttyykö harkintakykypykälä. Siksi pitempi kirjoitus siitä, miten yhteiskunnassamme on jotain pahasti vialla (enkä puhu nyt siitä, että blogilistalla on kaupallisia ja kykenemättömiä) ehkä joskus toiste.</p> <p>Lukeekohan tätä enää kukaan?</p> tag:www.orava.org:Article11 2008-02-28T19:22:20+02:00 2008-02-28T19:25:19+02:00 Jaana Wessman

<p>Kevytsmetana on ehkä typerin keksintö mistä olen pitkään aikaan kuullut. Se kelpasi värjäämään punajuurisopan vaaleanpunaiseksi mutta makua ei kyllä ollut edes sen vertaan kuin jossain ranskankermassa. Hyvä luoja, jos smetana on liian rasvaista annettavaksi lääkärille (<em>ei</em> kevyt-) lounaan kanssa, antakaa sitten pelkkää punajuurikeittoa, älkääkä pelleilkö.</p> <p>Tanssituntiaikataulujen kärähdettyä uuden työn ja kodin takia muuttuneiden työmatkojen myötä täysin liityin tänään kuntokeskuksen jäseneksi. Hoo. Kokemus se on varmaan sekin. </p> <p>Kirjoitin myös jäsentietolomakkeeseen ammatiksi &#8220;lääkäri&#8221; (enkä &#8220;tutkija&#8221; niin kuin viimeiset N vuotta). Vasta jälkikäteen tajusin, että kun hintaan kuuluu liikuntaneuvonta, niin se hemmetin fysioterapeuttihan näkee sen lomakkeen, enkä takuulla saa sitä enää millään vakuuttelulla puhumaan niin, että ihmisetkin ymmärtää.</p>

<p>Kevytsmetana on ehkä typerin keksintö mistä olen pitkään aikaan kuullut. Se kelpasi värjäämään punajuurisopan vaaleanpunaiseksi mutta makua ei kyllä ollut edes sen vertaan kuin jossain ranskankermassa. Hyvä luoja, jos smetana on liian rasvaista annettavaksi lääkärille (<em>ei</em> kevyt-) lounaan kanssa, antakaa sitten pelkkää punajuurikeittoa, älkääkä pelleilkö.</p> <p>Tanssituntiaikataulujen kärähdettyä uuden työn ja kodin takia muuttuneiden työmatkojen myötä täysin liityin tänään kuntokeskuksen jäseneksi. Hoo. Kokemus se on varmaan sekin. </p> <p>Kirjoitin myös jäsentietolomakkeeseen ammatiksi &#8220;lääkäri&#8221; (enkä &#8220;tutkija&#8221; niin kuin viimeiset N vuotta). Vasta jälkikäteen tajusin, että kun hintaan kuuluu liikuntaneuvonta, niin se hemmetin fysioterapeuttihan näkee sen lomakkeen, enkä takuulla saa sitä enää millään vakuuttelulla puhumaan niin, että ihmisetkin ymmärtää.</p> tag:www.orava.org:Article10 2008-02-27T14:44:46+02:00 2008-02-27T15:46:53+02:00 Jaana Wessman

<p>1/2 kaalia 1/2 dl siirappia<br/> 50 g voita<br/> vettä<br/> pippuria, suolaa<br/> 1 rkl sambal oelek -maustetahnaa<br/> 1dl smetanaa<br/> 2 pussia Pirkka lime-curry-maustettuja pakastekatkarapuja </p> <p>Pilko kaali kattilaan. Lisää vettä niin että kaali juuri peittyy. Lisää siirappi, voi, mustapippureita ja suolaa. Keitä kaali kypsäksi. (Vaihtoehtoisesti voit toki lämmittää edellispäivän kaalilaatikon valmistuksesta ylijääneen kaalin.) Lisää sambal oelek, smetana, ja maustetut katkaravut. Sekoita ja jatka keittämistä sen verran, että katkaravut ovat kuumia.</p> <p>On oleellista, että kyseessä on nimenomaan lime-curry-maustettu katkarapu. Tai jos ei ole, on syytä lisätä limeä ja currya, niitä nimittäin on kyseisessä pakasteessa ihan määriä.</p>

<p>1/2 kaalia 1/2 dl siirappia<br/> 50 g voita<br/> vettä<br/> pippuria, suolaa<br/> 1 rkl sambal oelek -maustetahnaa<br/> 1dl smetanaa<br/> 2 pussia Pirkka lime-curry-maustettuja pakastekatkarapuja </p> <p>Pilko kaali kattilaan. Lisää vettä niin että kaali juuri peittyy. Lisää siirappi, voi, mustapippureita ja suolaa. Keitä kaali kypsäksi. (Vaihtoehtoisesti voit toki lämmittää edellispäivän kaalilaatikon valmistuksesta ylijääneen kaalin.) Lisää sambal oelek, smetana, ja maustetut katkaravut. Sekoita ja jatka keittämistä sen verran, että katkaravut ovat kuumia.</p> <p>On oleellista, että kyseessä on nimenomaan lime-curry-maustettu katkarapu. Tai jos ei ole, on syytä lisätä limeä ja currya, niitä nimittäin on kyseisessä pakasteessa ihan määriä.</p> tag:www.orava.org:Article9 2008-02-25T14:45:36+02:00 2008-02-25T14:49:17+02:00 Jaana Wessman

<p><a href="http://kapsi.fi/~watchman/journal/">Toveri Ajankulu</a> samoin kuin monet muut kirjoittaa tästä(kin) aiheesta sekä enemmän että paremmin, mutta ihan vaan mennäkseni massan mukana silloin kun se mielestäni menee oikeaan suuntaan, toteanpa minäkin ääneen olevani todella huolestunut tämänhetkisestä ennakkosensuurikeskustelusta.</p> <p>Tänä aamuna Metro-lehdessä oli otsikko, jonka mukaan &#8220;lapsipornon suodatus ei toimi läheskään kaikilla&#8221;. Minä tästä naiivisti oletin, että jutussa käsiteltäisiin sitä, miksi suodattimet vaan nyt eivät kertakaikkiaan toimi. Valitettavasti kävi kuitenkin ilmi, että jutun aiheena oli se, kuinka kaikki operaattorit eivät vielä ole ottaneet suodattimia käyttöön.</p> <p>Henkilökohtaisesti en ole niinkään sitä mieltä, että huolestuttavaa on ajatus siitä, että mikäli se olisi teknisesti mahdollista, voitaisiin pääsy tietyille www-sivuille, jotka sisältävät materiaalia, jonka hallussapito on laitonta, kansalaisilta estää. Enimmäkseen olen sitä mieltä, että tämä ei olisi järkevää, mutta en nyt jaksa siitä kauheasti kohkata. </p> <p>Sen sijaan minusta on <strong>kertakaikkiaan</strong> täydellisen käsittämätöntä, että Suomen kansa, jolla pitäisi olla jonkinlaisessa muistissa se, mitä esimerkiksi naapurimaassa ei niin kauhean kauan sitten puuhasteltiin, ei lainkaan älähdä törmätessään käsitteeseen &#8221;<strong>salainen</strong> ennakkosensuurilista&#8221;. </p> <p>Itse olen sitä mieltä, että on ihan jokseenkin okei takavarikoida taulu, joka ehkä ylittää taiteen ja lapsipornon rajan väärään suuntaan, siksi aikaa kun asiaa tutkitaan. Sen sijaan ei todellakaan olisi okei käydä hakemassa taulua pois salaa yön pimennossa ja tatuoida taiteilijan otsaan tämän nukkuessa jotta &#8220;LAPSIPORNON LEVITTÄJÄ&#8221; ilman, että kyseinen taiteilija saa tietää 1) kuka päätöksen on tehnyt, 2) mihin voi valittaa, tai 3) että otsassa ylipäätään lukee mitään, ennen kuin joku muu kertoo.</p> <p>Ja jälkimmäisestähän salaisessa listaamisessa valitettavasti on kyse. </p> <blockquote> <p><em>Those who would give up essential Liberty, to purchase a little temporary Safety, deserve neither Liberty nor Safety.</em> (Benjamin Franklin)</p> </blockquote> <p>Ja valitettavasti on myös niin, että kun annetaan pois perusvapauksia jotta saavutetaan hieman turvallisuudentunnetta, riippumatta siitä kuka sen päätöksen tekee ja mitä kukakin ansaitsee, riskinä on se, että <strong>kenelläkään</strong> ei kohta ole vapautta eikä turvallisuutta.</p>

<p><a href="http://kapsi.fi/~watchman/journal/">Toveri Ajankulu</a> samoin kuin monet muut kirjoittaa tästä(kin) aiheesta sekä enemmän että paremmin, mutta ihan vaan mennäkseni massan mukana silloin kun se mielestäni menee oikeaan suuntaan, toteanpa minäkin ääneen olevani todella huolestunut tämänhetkisestä ennakkosensuurikeskustelusta.</p> <p>Tänä aamuna Metro-lehdessä oli otsikko, jonka mukaan &#8220;lapsipornon suodatus ei toimi läheskään kaikilla&#8221;. Minä tästä naiivisti oletin, että jutussa käsiteltäisiin sitä, miksi suodattimet vaan nyt eivät kertakaikkiaan toimi. Valitettavasti kävi kuitenkin ilmi, että jutun aiheena oli se, kuinka kaikki operaattorit eivät vielä ole ottaneet suodattimia käyttöön.</p> <p>Henkilökohtaisesti en ole niinkään sitä mieltä, että huolestuttavaa on ajatus siitä, että mikäli se olisi teknisesti mahdollista, voitaisiin pääsy tietyille www-sivuille, jotka sisältävät materiaalia, jonka hallussapito on laitonta, kansalaisilta estää. Enimmäkseen olen sitä mieltä, että tämä ei olisi järkevää, mutta en nyt jaksa siitä kauheasti kohkata. </p> <p>Sen sijaan minusta on <strong>kertakaikkiaan</strong> täydellisen käsittämätöntä, että Suomen kansa, jolla pitäisi olla jonkinlaisessa muistissa se, mitä esimerkiksi naapurimaassa ei niin kauhean kauan sitten puuhasteltiin, ei lainkaan älähdä törmätessään käsitteeseen &#8221;<strong>salainen</strong> ennakkosensuurilista&#8221;. </p> <p>Itse olen sitä mieltä, että on ihan jokseenkin okei takavarikoida taulu, joka ehkä ylittää taiteen ja lapsipornon rajan väärään suuntaan, siksi aikaa kun asiaa tutkitaan. Sen sijaan ei todellakaan olisi okei käydä hakemassa taulua pois salaa yön pimennossa ja tatuoida taiteilijan otsaan tämän nukkuessa jotta &#8220;LAPSIPORNON LEVITTÄJÄ&#8221; ilman, että kyseinen taiteilija saa tietää 1) kuka päätöksen on tehnyt, 2) mihin voi valittaa, tai 3) että otsassa ylipäätään lukee mitään, ennen kuin joku muu kertoo.</p> <p>Ja jälkimmäisestähän salaisessa listaamisessa valitettavasti on kyse. </p> <blockquote> <p><em>Those who would give up essential Liberty, to purchase a little temporary Safety, deserve neither Liberty nor Safety.</em> (Benjamin Franklin)</p> </blockquote> <p>Ja valitettavasti on myös niin, että kun annetaan pois perusvapauksia jotta saavutetaan hieman turvallisuudentunnetta, riippumatta siitä kuka sen päätöksen tekee ja mitä kukakin ansaitsee, riskinä on se, että <strong>kenelläkään</strong> ei kohta ole vapautta eikä turvallisuutta.</p> tag:www.orava.org:Article8 2008-02-09T15:17:39+02:00 2008-02-09T15:21:42+02:00 Jaana Wessman

<p>Olen piinallisen tietoinen blogin päivittymisvälien pitenemisestä. Erityisesti <a href="http://merten.kapsi.fi/?p=593">Merteniltä saatujen kukkasten</a> jälkeen tämä tuntuu tietysti yleisön pettämiseltä ja muutenkin huonon ihmisen kategoriaan joutumiselta.</p> <p>Totuus on kuitenkin se, että minun on ollut viime viikkoina vähän vaikea päättää, mistä ja miten voin uuden työn alettua kirjoittaa. Nykyäänhän on ihan päivänselvää, että ihmiset Googlaavat lääkäreitään ja lastensa lääkäreitä, ja kun en ole koskaan halunnut enkä vieläkään halua kirjoittaa täysin anonyyminä, on siis päivänselvää, että se mitä täällä kirjoitan vaikuttaa suhteisiini ammattia harjoittaessa. </p> <p>Tietysti päivänselvää on, että kenenkään potilaan asioista en voi mitään mainita, eikä mahdollinen anonyymiys tähän millään lailla vaikuttaisi. Mutta tämän tervejärkisen rajanvedon jälkeen jää vielä paljon harmaata aluetta. Ensinnäkin on asioita, jotka eivät suoraan koske ketään tiettyä potilasta, mutta koskevat systeemiä tai yhteiskuntaa tai sairauksia yleensä sellaisella tavalla, että potilaiden ja vanhempien kanssa keskustelisin niistä mieluummin henkilökohtaisesti kuin julkisella forumilla. Toiseksi on asioita, jotka eivät koske suoraan ketään tiettyä potilasta, mutta jotka olisi helppo <em>tulkita</em> koskemaan, ihan vain siksi, että ne ovat tietyllä tavalla yleisinhimillisiä. Esimerkiksi jotkut viime vuoden runoni ovat sellaisia, että jos ne nyt julkaisisin, olisi ihan mahdollista, että joku Googlaamalla tänne päätynyt lukija kokisi, että mitä hittoa, sehän kirjoittaa meidän pojasta!</p> <p>Ongelma on se, että mieleeni on viime aikoina tullut aika vähän kirjoitettavia asioita, jotka eivät olisi tuolla harmaalla alueella jollain tavalla.</p> <p>Mutta sillä uhallakin.</p> <hr/> <p><a name=sovittelussa /><strong>Sovittelussa</strong></p> <p>Tällähän on pitkä historia<br/> Se sanoo<br/> Ei ihmisten voi olettaa<br/> noin vain antavan anteeksi</p> <p>Ei voi<br/> Siitä olen samaa mieltä<br/> Mutta itse sanoisin historiaksi<br/> vain asioita jotka ovat ohi</p> <p>(<a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/1102934">Runotorstai, haaste 78</a>)</p>

<p>Olen piinallisen tietoinen blogin päivittymisvälien pitenemisestä. Erityisesti <a href="http://merten.kapsi.fi/?p=593">Merteniltä saatujen kukkasten</a> jälkeen tämä tuntuu tietysti yleisön pettämiseltä ja muutenkin huonon ihmisen kategoriaan joutumiselta.</p> <p>Totuus on kuitenkin se, että minun on ollut viime viikkoina vähän vaikea päättää, mistä ja miten voin uuden työn alettua kirjoittaa. Nykyäänhän on ihan päivänselvää, että ihmiset Googlaavat lääkäreitään ja lastensa lääkäreitä, ja kun en ole koskaan halunnut enkä vieläkään halua kirjoittaa täysin anonyyminä, on siis päivänselvää, että se mitä täällä kirjoitan vaikuttaa suhteisiini ammattia harjoittaessa. </p> <p>Tietysti päivänselvää on, että kenenkään potilaan asioista en voi mitään mainita, eikä mahdollinen anonyymiys tähän millään lailla vaikuttaisi. Mutta tämän tervejärkisen rajanvedon jälkeen jää vielä paljon harmaata aluetta. Ensinnäkin on asioita, jotka eivät suoraan koske ketään tiettyä potilasta, mutta koskevat systeemiä tai yhteiskuntaa tai sairauksia yleensä sellaisella tavalla, että potilaiden ja vanhempien kanssa keskustelisin niistä mieluummin henkilökohtaisesti kuin julkisella forumilla. Toiseksi on asioita, jotka eivät koske suoraan ketään tiettyä potilasta, mutta jotka olisi helppo <em>tulkita</em> koskemaan, ihan vain siksi, että ne ovat tietyllä tavalla yleisinhimillisiä. Esimerkiksi jotkut viime vuoden runoni ovat sellaisia, että jos ne nyt julkaisisin, olisi ihan mahdollista, että joku Googlaamalla tänne päätynyt lukija kokisi, että mitä hittoa, sehän kirjoittaa meidän pojasta!</p> <p>Ongelma on se, että mieleeni on viime aikoina tullut aika vähän kirjoitettavia asioita, jotka eivät olisi tuolla harmaalla alueella jollain tavalla.</p> <p>Mutta sillä uhallakin.</p> <hr/> <p><a name=sovittelussa /><strong>Sovittelussa</strong></p> <p>Tällähän on pitkä historia<br/> Se sanoo<br/> Ei ihmisten voi olettaa<br/> noin vain antavan anteeksi</p> <p>Ei voi<br/> Siitä olen samaa mieltä<br/> Mutta itse sanoisin historiaksi<br/> vain asioita jotka ovat ohi</p> <p>(<a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/1102934">Runotorstai, haaste 78</a>)</p> tag:www.orava.org:Article6 2008-01-22T20:10:23+02:00 2008-01-22T20:10:23+02:00 Jaana Wessman

<p>Palatakseni jälleen kerran elämänvalinta-asiaan, se mitä luullakseni yritin jossain vaiheessa sanoa ja epäonnistuin on se, että valinnoissa on kyse lyhyellä tähtäimellä valikoinnista ja pitkällä tähtäimellä vaihtoehtojen hylkäämisestä.</p> <p>Lyhyellä tähtäimellä asioita voi jollaisellakin todennäköisyydellä ennustaa. Tietysti voi tapahtua vaikka mikä onnettomuus, mutta silti kuitenkin päättämällä olla tekemättä asialle mitään valitsemme joka päivä tähän päivään ja suurella todennäköisyydellä huomiseenkin tietyt realiteetit niiden joukosta, joita elämässämme eilenkin oli: työn, puolison, harrastuksen. Jos en sano tänään siipalle, että suksikoon kuuseen, niin olen tehnyt valinnan olla ainakin seuraavan minuutin ja suurella todennäköisyydellä seuraavan päivänkin hänen kanssaan. Ihan itse, minä. Eikä se ole itsestäänselvää, vaikka joskus siltä tuntuukin.</p> <p>Pitkällä tähtäimellä kyse on siitä, että tietyt tekemiset ja tekemättä jättämiset eivät niinkään tee asioita mahdollisiksi, vaan joitain toisia asioita mahdottomiksi. Se, että päätän lukea pääsykokeisiin, ei millään lailla takaa haluaamani opiskelupaikkaa tänä vuonna. Se, että päätän olla edes ilmoittautumatta valintaan, takuulla takaa, että opinnot eivät ala ensi syksynä. Siitä, että hakeudun tiettyyn työpaikkaan ei millään varmuudella seuraa, että olen alalla viiden vuoden päästä &#8211; mutta siitä seuraa kyllä, että en ole ensi kuussa jossain aivan toisessa toisessa työssä. Jos laiskottelen tänään, en välttämättä ole yhtään pirteämpi huomenna, mutta vessa on edelleen pesemättä. Toisaalta jos ryhdyn siivoamaan, niin en takuulla ole levännyt&#8230; mutta vessa saattaa silti jäädä sotkuiseksi, jos sattuu jotain ja työ jää huonosti tehdyksi.</p> <p>Toinen tieteellisen työni ohjaajista neuvoo aina tekemään uravalinnat niin, että mahdollisimman monta ovea pysyy avoimena, ja silloin kun se ei ole mahdollista, miettimään huolellisesti sitä mitkä ovet menevät lopullisesti kiinni. Tämä ei tarkoittane, etteikö ovia koskaan pidä sulkea &#8211; mutta olisi hyvä tehdä se tietoisesti.</p> <p>Muutos ei ainakaan vielä harmita.</p>

<p>Palatakseni jälleen kerran elämänvalinta-asiaan, se mitä luullakseni yritin jossain vaiheessa sanoa ja epäonnistuin on se, että valinnoissa on kyse lyhyellä tähtäimellä valikoinnista ja pitkällä tähtäimellä vaihtoehtojen hylkäämisestä.</p> <p>Lyhyellä tähtäimellä asioita voi jollaisellakin todennäköisyydellä ennustaa. Tietysti voi tapahtua vaikka mikä onnettomuus, mutta silti kuitenkin päättämällä olla tekemättä asialle mitään valitsemme joka päivä tähän päivään ja suurella todennäköisyydellä huomiseenkin tietyt realiteetit niiden joukosta, joita elämässämme eilenkin oli: työn, puolison, harrastuksen. Jos en sano tänään siipalle, että suksikoon kuuseen, niin olen tehnyt valinnan olla ainakin seuraavan minuutin ja suurella todennäköisyydellä seuraavan päivänkin hänen kanssaan. Ihan itse, minä. Eikä se ole itsestäänselvää, vaikka joskus siltä tuntuukin.</p> <p>Pitkällä tähtäimellä kyse on siitä, että tietyt tekemiset ja tekemättä jättämiset eivät niinkään tee asioita mahdollisiksi, vaan joitain toisia asioita mahdottomiksi. Se, että päätän lukea pääsykokeisiin, ei millään lailla takaa haluaamani opiskelupaikkaa tänä vuonna. Se, että päätän olla edes ilmoittautumatta valintaan, takuulla takaa, että opinnot eivät ala ensi syksynä. Siitä, että hakeudun tiettyyn työpaikkaan ei millään varmuudella seuraa, että olen alalla viiden vuoden päästä &#8211; mutta siitä seuraa kyllä, että en ole ensi kuussa jossain aivan toisessa toisessa työssä. Jos laiskottelen tänään, en välttämättä ole yhtään pirteämpi huomenna, mutta vessa on edelleen pesemättä. Toisaalta jos ryhdyn siivoamaan, niin en takuulla ole levännyt&#8230; mutta vessa saattaa silti jäädä sotkuiseksi, jos sattuu jotain ja työ jää huonosti tehdyksi.</p> <p>Toinen tieteellisen työni ohjaajista neuvoo aina tekemään uravalinnat niin, että mahdollisimman monta ovea pysyy avoimena, ja silloin kun se ei ole mahdollista, miettimään huolellisesti sitä mitkä ovet menevät lopullisesti kiinni. Tämä ei tarkoittane, etteikö ovia koskaan pidä sulkea &#8211; mutta olisi hyvä tehdä se tietoisesti.</p> <p>Muutos ei ainakaan vielä harmita.</p> tag:www.orava.org:Article5 2008-01-19T20:00:11+02:00 2008-01-19T20:00:50+02:00 Jaana Wessman

<p>Ne luulevat, ettei sitä huomaa<br/> Miten äidin hymy hidastuu kättä antaessa<br/> Miten isän ääni pehmenee puuroksi<br/> Miten ukki ei katso ketään suoraan<br/> Ja kukaan ei saa mainita Jan-enoa </p> <p>Minä joskus mainitsin<br/> Kun olin pienempi enkä oikeasti huomannut<br/> Hymy haihtui ja ääni terävöityi<br/> Ja ukki katsoi suoraan, kerrankin<br/> En ole maininnut uudestaan </p> <p>En minä sitä edes tuntenut<br/> Eihän se minuun kuulukaan<br/> Eikä koskekaan, suoraan<br/> Kaikki vain ovat niin kummallisia<br/> Aina kun haluavat antaa meille tavallisen joulun</p> <p>(<a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/1057888">runotorstai</a>)</p>

<p>Ne luulevat, ettei sitä huomaa<br/> Miten äidin hymy hidastuu kättä antaessa<br/> Miten isän ääni pehmenee puuroksi<br/> Miten ukki ei katso ketään suoraan<br/> Ja kukaan ei saa mainita Jan-enoa </p> <p>Minä joskus mainitsin<br/> Kun olin pienempi enkä oikeasti huomannut<br/> Hymy haihtui ja ääni terävöityi<br/> Ja ukki katsoi suoraan, kerrankin<br/> En ole maininnut uudestaan </p> <p>En minä sitä edes tuntenut<br/> Eihän se minuun kuulukaan<br/> Eikä koskekaan, suoraan<br/> Kaikki vain ovat niin kummallisia<br/> Aina kun haluavat antaa meille tavallisen joulun</p> <p>(<a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/1057888">runotorstai</a>)</p> tag:www.orava.org:Article4 2008-01-13T12:33:38+02:00 2008-01-13T12:36:54+02:00 Jaana Wessman

<p>Tiedoksi kaikille, joita asia jollain lailla koskee, että olen vuoden alusta ottanut vastaan lastenpsykiatrian sairaalalääkärin osa-aikaisen toimen Lastenlinnan lastenpsykiatrian vastaanotolla. Olen potilastyössä 20 h viikossa ja jatkan väitöskirjatyötäni sen toiset 20. Periaatteessa aikatauluni on se, että olen ma ja pe Kumpulassa, ti ja to Lastenlinnassa, ja keskiviikon puoliksi Lastenlinnassa ja Biomedicumissa, mutta koska kaikki &#8220;toimipisteeni&#8221; ovat työaikojen suhteen joustavia ja suhtautuvat toisiinsa peruspositiivisesti, poikkeuksia voidaan ajoittain tehdä.</p> <p>Arvioni on, ettei tämä tule itse asiassa suuremmin vaikuttamaan väitöskirjatyöni tai niiden projektien, joissa jo olen mukana, etenemiseen, mutta selvää lienee, että uusille sivuprojekteille on tässä vaiheessa vähänlaisesti tilaa.</p> <p>Viestiä saa kaikinmokomin lähettää eteenpäin kaikille, jotka eivät vielä ole kuulleet.</p> <p>Hyvää alkanutta vuotta, JW</p>

<p>Tiedoksi kaikille, joita asia jollain lailla koskee, että olen vuoden alusta ottanut vastaan lastenpsykiatrian sairaalalääkärin osa-aikaisen toimen Lastenlinnan lastenpsykiatrian vastaanotolla. Olen potilastyössä 20 h viikossa ja jatkan väitöskirjatyötäni sen toiset 20. Periaatteessa aikatauluni on se, että olen ma ja pe Kumpulassa, ti ja to Lastenlinnassa, ja keskiviikon puoliksi Lastenlinnassa ja Biomedicumissa, mutta koska kaikki &#8220;toimipisteeni&#8221; ovat työaikojen suhteen joustavia ja suhtautuvat toisiinsa peruspositiivisesti, poikkeuksia voidaan ajoittain tehdä.</p> <p>Arvioni on, ettei tämä tule itse asiassa suuremmin vaikuttamaan väitöskirjatyöni tai niiden projektien, joissa jo olen mukana, etenemiseen, mutta selvää lienee, että uusille sivuprojekteille on tässä vaiheessa vähänlaisesti tilaa.</p> <p>Viestiä saa kaikinmokomin lähettää eteenpäin kaikille, jotka eivät vielä ole kuulleet.</p> <p>Hyvää alkanutta vuotta, JW</p> tag:www.orava.org:Article3 2008-01-05T22:28:39+02:00 2008-01-05T22:29:32+02:00 Jaana Wessman

<p>Vuoden ensimmäinen valo<br/> päätäni särkee<br/> Katselen sinua<br/> ja ajattelen lupauksia </p> <p>Tänä vuonna<br/> tahtoisin olla onnellinen<br/> Anna ettei tänä vuonna<br/> mikään muuttuisi </p> <p>Kun on saanut kaiken<br/> ainoa mitä on jäljellä<br/> on menetyksen pelko</p> <p>(<a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/1020501">runotorstai</a>)</p>

<p>Vuoden ensimmäinen valo<br/> päätäni särkee<br/> Katselen sinua<br/> ja ajattelen lupauksia </p> <p>Tänä vuonna<br/> tahtoisin olla onnellinen<br/> Anna ettei tänä vuonna<br/> mikään muuttuisi </p> <p>Kun on saanut kaiken<br/> ainoa mitä on jäljellä<br/> on menetyksen pelko</p> <p>(<a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/1020501">runotorstai</a>)</p>