Posted by Jaana Wessman
Fri, 30 May 2008 08:16:00 GMT
Edellisten pohdintojeni jälkeen päätin aloittaa uuden onnellisemman elämän ja lisäksi kirjoittaa tähän blogiin ainoastaan kun olen tarpeeksi harkintakykyinen miettimään, mitä oikeasti haluan kirjoittaa. Olen huomannut, että hyvään mieleen on omalla kohdallani tasan kolme askelta:
1) vältä säännöllistä alkoholinkäyttöä (myös sitä yhtä kaljaa treenien jälkeen)
2) nuku tarpeeksi
3) harrasta liikuntaa.
Päätin siis, että kirjoitan tähän blogiin seuraavan kerran ja siitä eteenpäin vain ja ainoastaan kun olen toteuttanut ylläolevia kohtia tietyn minimimäärän putkeen. (En nyt ala kertoa tässä täsmällisiä numeerisia sääntöjäni, koska ne ovat ihan hatusta vedettyjä ja pohjautuvat lähinnä siihen että alkuluvut ovat mielestäni esteettisiä – keksikää omanne jos haluatte oikeasti Patentoidun Menetelmän.) Osoittautui, että kohdat 1 ja 3 kyllä sujuvat, mutta siihen, että onnistuin nukkumaan tarpeeksi kolmena (3) perättäisenä yönä, kului aika tasan tarkkaan kolme kuukautta.
Nytkin on kyllä flunssa, että en tiedä täyttyykö harkintakykypykälä. Siksi pitempi kirjoitus siitä, miten yhteiskunnassamme on jotain pahasti vialla (enkä puhu nyt siitä, että blogilistalla on kaupallisia ja kykenemättömiä) ehkä joskus toiste.
Lukeekohan tätä enää kukaan?
8 comments
Posted by Jaana Wessman
Thu, 28 Feb 2008 17:18:00 GMT
Kevytsmetana on ehkä typerin keksintö mistä olen pitkään aikaan kuullut. Se kelpasi värjäämään punajuurisopan vaaleanpunaiseksi mutta makua ei kyllä ollut edes sen vertaan kuin jossain ranskankermassa. Hyvä luoja, jos smetana on liian rasvaista annettavaksi lääkärille (ei kevyt-) lounaan kanssa, antakaa sitten pelkkää punajuurikeittoa, älkääkä pelleilkö.
Tanssituntiaikataulujen kärähdettyä uuden työn ja kodin takia muuttuneiden työmatkojen myötä täysin liityin tänään kuntokeskuksen jäseneksi. Hoo. Kokemus se on varmaan sekin.
Kirjoitin myös jäsentietolomakkeeseen ammatiksi “lääkäri” (enkä “tutkija” niin kuin viimeiset N vuotta). Vasta jälkikäteen tajusin, että kun hintaan kuuluu liikuntaneuvonta, niin se hemmetin fysioterapeuttihan näkee sen lomakkeen, enkä takuulla saa sitä enää millään vakuuttelulla puhumaan niin, että ihmisetkin ymmärtää.
Tags liikunta, ruoka | 2 comments
Posted by Jaana Wessman
Wed, 27 Feb 2008 12:34:00 GMT
1/2 kaalia
1/2 dl siirappia
50 g voita
vettä
pippuria, suolaa
1 rkl sambal oelek -maustetahnaa
1dl smetanaa
2 pussia Pirkka lime-curry-maustettuja pakastekatkarapuja
Pilko kaali kattilaan. Lisää vettä niin että kaali juuri peittyy. Lisää siirappi, voi, mustapippureita ja suolaa. Keitä kaali kypsäksi. (Vaihtoehtoisesti voit toki lämmittää edellispäivän kaalilaatikon valmistuksesta ylijääneen kaalin.) Lisää sambal oelek, smetana, ja maustetut katkaravut. Sekoita ja jatka keittämistä sen verran, että katkaravut ovat kuumia.
On oleellista, että kyseessä on nimenomaan lime-curry-maustettu katkarapu. Tai jos ei ole, on syytä lisätä limeä ja currya, niitä nimittäin on kyseisessä pakasteessa ihan määriä.
Tags reseptit | no comments
Posted by Jaana Wessman
Mon, 25 Feb 2008 12:31:00 GMT
Toveri Ajankulu samoin kuin monet muut kirjoittaa tästä(kin) aiheesta sekä enemmän että paremmin, mutta ihan vaan mennäkseni massan mukana silloin kun se mielestäni menee oikeaan suuntaan, toteanpa minäkin ääneen olevani todella huolestunut tämänhetkisestä ennakkosensuurikeskustelusta.
Tänä aamuna Metro-lehdessä oli otsikko, jonka mukaan “lapsipornon suodatus ei toimi läheskään kaikilla”. Minä tästä naiivisti oletin, että jutussa käsiteltäisiin sitä, miksi suodattimet vaan nyt eivät kertakaikkiaan toimi. Valitettavasti kävi kuitenkin ilmi, että jutun aiheena oli se, kuinka kaikki operaattorit eivät vielä ole ottaneet suodattimia käyttöön.
Henkilökohtaisesti en ole niinkään sitä mieltä, että huolestuttavaa on ajatus siitä, että mikäli se olisi teknisesti mahdollista, voitaisiin pääsy tietyille www-sivuille, jotka sisältävät materiaalia, jonka hallussapito on laitonta, kansalaisilta estää. Enimmäkseen olen sitä mieltä, että tämä ei olisi järkevää, mutta en nyt jaksa siitä kauheasti kohkata.
Sen sijaan minusta on kertakaikkiaan täydellisen käsittämätöntä, että Suomen kansa, jolla pitäisi olla jonkinlaisessa muistissa se, mitä esimerkiksi naapurimaassa ei niin kauhean kauan sitten puuhasteltiin, ei lainkaan älähdä törmätessään käsitteeseen ”salainen ennakkosensuurilista”.
Itse olen sitä mieltä, että on ihan jokseenkin okei takavarikoida taulu, joka ehkä ylittää taiteen ja lapsipornon rajan väärään suuntaan, siksi aikaa kun asiaa tutkitaan. Sen sijaan ei todellakaan olisi okei käydä hakemassa taulua pois salaa yön pimennossa ja tatuoida taiteilijan otsaan tämän nukkuessa jotta “LAPSIPORNON LEVITTÄJÄ” ilman, että kyseinen taiteilija saa tietää 1) kuka päätöksen on tehnyt, 2) mihin voi valittaa, tai 3) että otsassa ylipäätään lukee mitään, ennen kuin joku muu kertoo.
Ja jälkimmäisestähän salaisessa listaamisessa valitettavasti on kyse.
Those who would give up essential Liberty, to purchase a little temporary Safety, deserve neither Liberty nor Safety. (Benjamin Franklin)
Ja valitettavasti on myös niin, että kun annetaan pois perusvapauksia jotta saavutetaan hieman turvallisuudentunnetta, riippumatta siitä kuka sen päätöksen tekee ja mitä kukakin ansaitsee, riskinä on se, että kenelläkään ei kohta ole vapautta eikä turvallisuutta.
Tags ennakkosensuuri, politiikka, sananvapaus | 1 comment
Posted by Jaana Wessman
Sat, 09 Feb 2008 12:55:00 GMT
Olen piinallisen tietoinen blogin päivittymisvälien pitenemisestä. Erityisesti Merteniltä saatujen kukkasten jälkeen tämä tuntuu tietysti yleisön pettämiseltä ja muutenkin huonon ihmisen kategoriaan joutumiselta.
Totuus on kuitenkin se, että minun on ollut viime viikkoina vähän vaikea päättää, mistä ja miten voin uuden työn alettua kirjoittaa. Nykyäänhän on ihan päivänselvää, että ihmiset Googlaavat lääkäreitään ja lastensa lääkäreitä, ja kun en ole koskaan halunnut enkä vieläkään halua kirjoittaa täysin anonyyminä, on siis päivänselvää, että se mitä täällä kirjoitan vaikuttaa suhteisiini ammattia harjoittaessa.
Tietysti päivänselvää on, että kenenkään potilaan asioista en voi mitään mainita, eikä mahdollinen anonyymiys tähän millään lailla vaikuttaisi. Mutta tämän tervejärkisen rajanvedon jälkeen jää vielä paljon harmaata aluetta. Ensinnäkin on asioita, jotka eivät suoraan koske ketään tiettyä potilasta, mutta koskevat systeemiä tai yhteiskuntaa tai sairauksia yleensä sellaisella tavalla, että potilaiden ja vanhempien kanssa keskustelisin niistä mieluummin henkilökohtaisesti kuin julkisella forumilla. Toiseksi on asioita, jotka eivät koske suoraan ketään tiettyä potilasta, mutta jotka olisi helppo tulkita koskemaan, ihan vain siksi, että ne ovat tietyllä tavalla yleisinhimillisiä. Esimerkiksi jotkut viime vuoden runoni ovat sellaisia, että jos ne nyt julkaisisin, olisi ihan mahdollista, että joku Googlaamalla tänne päätynyt lukija kokisi, että mitä hittoa, sehän kirjoittaa meidän pojasta!
Ongelma on se, että mieleeni on viime aikoina tullut aika vähän kirjoitettavia asioita, jotka eivät olisi tuolla harmaalla alueella jollain tavalla.
Mutta sillä uhallakin.
Sovittelussa
Tällähän on pitkä historia
Se sanoo
Ei ihmisten voi olettaa
noin vain antavan anteeksi
Ei voi
Siitä olen samaa mieltä
Mutta itse sanoisin historiaksi
vain asioita jotka ovat ohi
(Runotorstai, haaste 78)
Tags blogaaminen, runotorstai, työ | 5 comments
Posted by Jaana Wessman
Tue, 22 Jan 2008 17:59:00 GMT
Palatakseni jälleen kerran elämänvalinta-asiaan, se mitä luullakseni yritin jossain vaiheessa sanoa ja epäonnistuin on se, että valinnoissa on kyse lyhyellä tähtäimellä valikoinnista ja pitkällä tähtäimellä vaihtoehtojen hylkäämisestä.
Lyhyellä tähtäimellä asioita voi jollaisellakin todennäköisyydellä ennustaa. Tietysti voi tapahtua vaikka mikä onnettomuus, mutta silti kuitenkin päättämällä olla tekemättä asialle mitään valitsemme joka päivä tähän päivään ja suurella todennäköisyydellä huomiseenkin tietyt realiteetit niiden joukosta, joita elämässämme eilenkin oli: työn, puolison, harrastuksen. Jos en sano tänään siipalle, että suksikoon kuuseen, niin olen tehnyt valinnan olla ainakin seuraavan minuutin ja suurella todennäköisyydellä seuraavan päivänkin hänen kanssaan. Ihan itse, minä. Eikä se ole itsestäänselvää, vaikka joskus siltä tuntuukin.
Pitkällä tähtäimellä kyse on siitä, että tietyt tekemiset ja tekemättä jättämiset eivät niinkään tee asioita mahdollisiksi, vaan joitain toisia asioita mahdottomiksi. Se, että päätän lukea pääsykokeisiin, ei millään lailla takaa haluaamani opiskelupaikkaa tänä vuonna. Se, että päätän olla edes ilmoittautumatta valintaan, takuulla takaa, että opinnot eivät ala ensi syksynä. Siitä, että hakeudun tiettyyn työpaikkaan ei millään varmuudella seuraa, että olen alalla viiden vuoden päästä – mutta siitä seuraa kyllä, että en ole ensi kuussa jossain aivan toisessa toisessa työssä. Jos laiskottelen tänään, en välttämättä ole yhtään pirteämpi huomenna, mutta vessa on edelleen pesemättä. Toisaalta jos ryhdyn siivoamaan, niin en takuulla ole levännyt… mutta vessa saattaa silti jäädä sotkuiseksi, jos sattuu jotain ja työ jää huonosti tehdyksi.
Toinen tieteellisen työni ohjaajista neuvoo aina tekemään uravalinnat niin, että mahdollisimman monta ovea pysyy avoimena, ja silloin kun se ei ole mahdollista, miettimään huolellisesti sitä mitkä ovet menevät lopullisesti kiinni. Tämä ei tarkoittane, etteikö ovia koskaan pidä sulkea – mutta olisi hyvä tehdä se tietoisesti.
Muutos ei ainakaan vielä harmita.
Tags elämänvalinnat, työ | 97 comments
Posted by Jaana Wessman
Sat, 19 Jan 2008 17:50:00 GMT
Ne luulevat, ettei sitä huomaa
Miten äidin hymy hidastuu kättä antaessa
Miten isän ääni pehmenee puuroksi
Miten ukki ei katso ketään suoraan
Ja kukaan ei saa mainita Jan-enoa
Minä joskus mainitsin
Kun olin pienempi enkä oikeasti huomannut
Hymy haihtui ja ääni terävöityi
Ja ukki katsoi suoraan, kerrankin
En ole maininnut uudestaan
En minä sitä edes tuntenut
Eihän se minuun kuulukaan
Eikä koskekaan, suoraan
Kaikki vain ovat niin kummallisia
Aina kun haluavat antaa meille tavallisen joulun
(runotorstai)
Tags runot, runotorstai | 7 comments
Posted by Jaana Wessman
Sun, 13 Jan 2008 10:29:00 GMT
Tiedoksi kaikille, joita asia jollain lailla koskee, että olen vuoden alusta ottanut vastaan lastenpsykiatrian sairaalalääkärin osa-aikaisen toimen Lastenlinnan lastenpsykiatrian vastaanotolla. Olen potilastyössä 20 h viikossa ja jatkan väitöskirjatyötäni sen toiset 20. Periaatteessa aikatauluni on se, että olen ma ja pe Kumpulassa, ti ja to Lastenlinnassa, ja keskiviikon puoliksi Lastenlinnassa ja Biomedicumissa, mutta koska kaikki “toimipisteeni” ovat työaikojen suhteen joustavia ja suhtautuvat toisiinsa peruspositiivisesti, poikkeuksia voidaan ajoittain tehdä.
Arvioni on, ettei tämä tule itse asiassa suuremmin vaikuttamaan väitöskirjatyöni tai niiden projektien, joissa jo olen mukana, etenemiseen, mutta selvää lienee, että uusille sivuprojekteille on tässä vaiheessa vähänlaisesti tilaa.
Viestiä saa kaikinmokomin lähettää eteenpäin kaikille, jotka eivät vielä ole kuulleet.
Hyvää alkanutta vuotta,
JW
Tags työ | 4 comments
Posted by Jaana Wessman
Sat, 05 Jan 2008 19:38:00 GMT
Vuoden ensimmäinen valo
päätäni särkee
Katselen sinua
ja ajattelen lupauksia
Tänä vuonna
tahtoisin olla onnellinen
Anna ettei tänä vuonna
mikään muuttuisi
Kun on saanut kaiken
ainoa mitä on jäljellä
on menetyksen pelko
(runotorstai)
Tags runot, runotorstai | 6 comments
